maanantaina, helmikuuta 27, 2006

Sleep tight

Pirskatti kun on kaikki lihakset jossain kummassa jumissa, eikä kiinnostaisi just nyt lepuutella. Pää käskee painamaan kovempaa, vaikka keho kaipaa aikaa palautumiseen. Hankalaa. Aion nukkua enemmän, se saattaa auttaa. Kipeäksi tuun, jos samaan malliin jatkan, yöunet on jäänyt hitusen paitsioon... Taas uusi tavoite - lisää unta. Käyn sen kimppuun heti tai ehkä sittenkin vasta ihan kohta! Ensin syön.
> KOMMENTOI

lauantaina, helmikuuta 25, 2006

Jaa hymyä!

Nyt alkaa olla aika palata takaisin maanpinnalle, johan sitä tuli muutama päivä liideltyä ihan omissa maailmoissa. Puolentoista päivän juomattomuus sujui ihmeen kepeästi, aiemmista kokemuksista katsoen olin varautunut paljon janoisempiin tunnelmiin, ehkä olotila siksi tuntuikin niin siedettävältä. Kun varautuu valmiiksi pahimpaan, niin ei voi ainakaan pettyä - sitäkö tässä nyt haetaan, näin ajateltuna kaikki hiukankin huonointa paremmat tulokset ovat pieniä saavutuksia. Myönnän, että monesti ajattelen juuri tällä kaavalla, pitäisiköhän ryhtyä pikkuisen kunnianhimoisemmaksi, tiedä sitä sitten... Juomattomuuteen ja janon sietoon pahimman odotus ainakin toimii kuin nakutettu!

Enpä osannut odottaa, että kameralle "keikistely" olisi noin rankka homma, pukkasi kunnon hien pintaan, vaikka kroppaa olikin kuivateltu. Hauskaa se silti oli, vaikken minä tuollaista itselleni päätyöksi haluaisi. ;)

"Jännitä sitä vatsaa (tai hauista, reittä, olkapäätä, takapuolta, mielellään saisi olla koko vartalo kestokrampissa)! Levitä selkä! NO, hymyile nyt! Ei kun irvistä! Asennetta! Nosta jalkaa vähän korkeammalle - Joo nyt on hyvä, pidä toi!!"
Tosi hyvä onkin, mulla on jalka korvassa ja naamalla kauhea smaili, ou jee, mä pidän tän, ota sinä vaan ihan rauhassa niitä kuvia, ei tässä mitään hätää oo...

Kaikki kuvaajat oli oikeesti tosi ihania, mulla ei tosiaankaan ole mitään valittamista! Kiitos avusta ja kärsivällisyydestä! :) Avustajille sievä niiaus, olisin ollut pulassa ilman jeesiä. Sain myös hirmuisesti tsemppiä diettiin kaikista salilla kuulemistani kannustavista kommenteista, kiitos, olette mahtavoita! Mutta nyt mä meen syömään ja juomaan. Huomenna alkaa viimeisten viikkojen revitys ja kohta olen Äärettömän Nälkäinen ja Todella Väsynyt, odotan innoissani tulevaa rääkkiä, hulluilla on halvat huvit!
> KOMMENTOI

perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Sanoja, tekoja ja Setä Sam (Varoitus: Saattaa ärsyttää herkkänahkaisia)

Elämä ois varmaan tosi ankeeta ellei mulla olisi karevina Hyvin Villi Mielikuvitus... Olen herkutellut sanoilla, koska ruokani on viimepäivät ollut melko mautonta suolattomuuden vuoksi ja nyt on vesikin pannassa. Kuivaa. Pitää välillä tarkistaa, mitä nestekertymän eli vesipatjan alta paljastuu. Nyt näyttäisi siltä, että siellä on sellainen puolikuuma junppatyttö, otetaan siitä myös muutamia kuvia. Saatattepa niitä jossain nähdäkin, niin pääsette sitten itse arvostelemaan. Enpäs sano missä ja milloin näkyy, jos näkyy, vaan jätän yllätykseksi, koska yllärit on kivoja - ainakin jotkut ja silloin tällöin, minusta monesti, ainakin jälkeenpäin ajateltuina - siis yllätykset on yleensä mukavia ei tosin AINA. Ok, nyt alan olla ärsyttävä, lopetan tyhmistelyn, vaikkei tätä olekkaan kenenkään pakko lukea jos ärsyttää, ajattelin vaan muistuttaa siitäkin tähän samaan syssyyn. ;)

Tuli muuten just nyt yks juttu mieleen, on pakko päästää se pois: Viisikko kirjoissa viisikolla oli aina ihan älyttömän maukkaat ja herkulliset (sekä myös runsaat) eväät mukana Seikkailuilla. Oispas kiva lähteä hyvin evästetylle Seikkailulle...

Eilen voin hieman huonosti, mutta kun siitä tokenin, niin valmistin kyllä hyviä ja ravitsevia eväitä, runsaastikin. En tosin seikailuun saatika itselleni, mutta tein toiselle niin kuin toivoisin itselleni tehtävän, eikös niin ole hyvä? Makaronilaatikkoa ja terveysmuffinsseja, maistuis varmana mullekin!

Sitten vielä viimeisenä, muttei tod. vähäisempänä, asiaa vaatteista, shoppailusta ja sen sellaisista tyttöilyistä. On aika vähän asioita joista en pidä, yleensä keksin keinon, jolla jutusta voi tehdä ainakin siedettävän, mutta, mie en tykkää:
  • shoppailusta - liikaa vaihtoehtoja
  • persiljasta
  • laskuista
  • loputtomasta negatiivisuudesta - hankkikaa lääkitys
  • ylimielisyydestä
  • piilolikaisista äijistä - ei pysty antamaan samalla mitalla takaisin kun ei vois vähempää kiinnostaa
  • ...oikein mistään aamulla, jollen saa rauhassa heräillä (Huom. tämä on poikkeus, joka vahvistaa säännön, että on vain vähän asioita, joista en pidä - min'nen aamulla tykkää mistään, eikä o pakko jos ei haluu!)
  • mennä kiireessä suihkuun silloin kun paleltaa

Tulipa pitkä lista. :/ No, ei voi auttaa. Sain kuitenkin ison avun shoppailupulmaan, kun Uncle Sam sponssasi minulle tosi makeita treenivaatteita. Käykääpä katsomassa verkkokaupassa tai kaupassa, sieltä löytyy valinnanvaraa ja iloista palvelua!

Pahoitteluni ponppivista aiheista ja maratonkirjoituksesta...

> KOMMENTOI

tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Osu ja uppos!

Tänä aamuna olin onnellinen kun herätyskello soi ja katkaisi painajaiseni juuri karmivimmalla hetkellä - mielikuvitukseni on ihan liian vilkas kauhufilmien katseluun, möröt tulevat heti uniini. Leffa oli sinänsä ihan hyvä, siis kauhuksi, jaksoin jopa katsoa sen loppuun, mutta horrorkiintiöni on taas täytetty pitkäksi aikaa. Olen liika pikkuinen kestämään enenpää! :)

Löysin hauskan testivinkin edellisen kommentoijan blogista ja nyysin tietty sen heti tänne täytteeksi. ;) Kiitti ideasta!

Aurasi pääväri:
Okra


Kellertävä okra on auran utelias harvinaisuus. Hän on väreistä kaikkein lapsenmielisin, avoin ja ulospäin suuntautunut. Hänen optimisminsa on rajatonta, mutta vaikka hänen energiansa näyttää myös sellaiselta, hön hajottaa itsensä helposti liian moneen suuntaan. Okra on kyllä älykäs ja pystyy näkemään asioiden kaikki puolet, mutta kykenee itse harvoin etenemään tavalla, joka olisi järkevin.
Okra ei oikein osaa edetä askel kerrallaan. Hän näkee kokonaisuuden -ja haluaa ottaa sen kerralla vastaan. Työympäristössä okra voi olla hyvinkin haasteellinen, koska hänen etenemisjärjestyksensä asioissa saattaa vaikuttaa aivan järjettömältä. Kyseessä on kuitenkin vain okramainen tapa suhtautua kaikkiin vaiheisiin samanarvoisina kokonaisuuden osina, ei toistensa loogisena jatkumona.
Okra kadottaa aina tavaransa jonnekin ja viettää suuren osan ajastaan etsimällä niitä. Ulkopuoliselle hänen elämänsä saattaa näyttää jatkuvalta kaaokselta, ja suuremman järjestyksen ystävät saattavat menettää hermonsa yrittäessään - turhaan - saada levottoman okran pysähtymään.


Tulos on aika osuva... Eipä siitä sen enenpää, eiköhän tuo ajoittainen kaoottisuus ole käynyt jo aiemmistakin jutuistani ilmi.

Sitten, "yleisön pyynnöstä" asetan esille tämän päivän syömiseni esimerkkinä diettiruokailustani:

AAMULENKKI

9.00
70g kaurahiutale
100g rasvaton raejuusto
150g sokeritonta mehukeittoa
10g lesitiini
2 kalöljykapselia
Kuppi kahvia mustana


11.45
70g kaurahiutale
100g rasvaton raejuusto
150g sokeritonta mehukeitto

14.30
100g kalkkunafileeleikkele
100g banaani

TREENI
17.30
50g maltodekstriini
30g heraproteiini (isolaatti/konsentraatti sekoitus)

19.00
75g jasmiiniriisi
100g kalkkunafileeleikkele
150g tomaattimurska

22.00
125g rahka
227g ananas
YHT. 1963kcal / proteiini 141g / rasva 32g / hiilarit 300g

Tällä hetkellä dietilläni on kalorivaihtelut käytössä, ruuan määrää vaihdellaan lähes päivittäin, tarkoituksena on pitää aineenvaihdunta mahdollisimman hyvin käynnissä. Just nyt ei ole nälkä, vilu vaan pitää kourissaan ja muistuttaa dietistä. Olo on tämmöisinä päivinä aikas hekumallinen! Toisaalta nälkä kasvaa syödessä ja kun kaloreita välillä pudotetaan niin kurniva vatsa ei tahdo jättää rauhaan...

> KOMMENTOI

maanantaina, helmikuuta 20, 2006

Lopun alkua

Huomaan kerääväni itselleni melko paljon puuhaa, treeniohjauksista koiranäyttelyihin, kalenteri on viikonloppuja myöden täynnä. Ennalta ajastettu toiminta tuo elämään järjestystä ja kun tiedän, mitä on ohjelmassa, niin diettaamiseni helpottuu.

En jostain syystä jaksa diettien loppuaikoina nauttia löhöilystä kokonaista päivää, vaikka se yleensä on mielipuuhaani. Kroppa ja mieli käy sen verran ylikierroksilla, ettei tyhjäntoimitus kiinnosta. Voi tätä tilaa kai stressiksikin kutsua, mutta positiiviseksi sellaiseksi - asenne kysymys. Mikäs siinä touhutessa, jos puhtia riittää, kunhan tekeminen on mielekästä, energiaa kuluu ja mieli pysyy virkeänä!

Ei onneksi tarvitse raahata kylmälaukkua Retkelle, jos se kestää vain päivän, kantamuksia on muutenkin aina liikaa ja jotain unohtuu siitä huolimatta... Eväät kulkevat kätevästi repussa, ruuat on suunniteltu alunpitäen sellaisiksi, että niitä on helppo valmistaa, hankkia ja säilyttää. Eväs on iloinen asia, koska sen mukana ollessa ei tarvitse miettiä syömistä, sen kun vaan syö noin kolmen tunnin välein. Kolme tuntia hujahtaa nopeasti, kun on muuta ajateltavaa, kotona kölliessä saattaa vain tujottaa kelloa ja sama aika tuntuu ikuisuudelta.

Seuraavaan ateriaan 51 minuuttia.
> KOMMENTOI

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006

Löytö

Yritin joku aika sitten selittää, että kun kaikki on nykyään helposti Hyvin Tylsää ja Kurjaa, niin on tosi hieno tunne huomata, että pikkujutut tuottavat minulle vielä onnentunteita. Nyt olen löytänyt aiheeseen liittyen kokonaisen kirjan Flow, Elämän virta, Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Kirjoittaja on Mihaly Csikszentmihalyi.

Pätkä:
Olemme nyt nähneet, miten ihmiset ovat kuvanneet optimaaliselle kokemukselle yhteisiä piirteitä: tunne, että taidot riittävät kohtaamaan haasteen tavoitteisiin suuntautuvassa, sääntöjen rajoittamassa toiminnassa, joka koko ajan antaa selkeää palautetta siitä, miten yksilö onnistuu suorituksessaan. Keskittyminen on niin intensiivistä, ettei tarkkaavaisuus riitä minkään epäolennaisen ajatteluun tai ongelmista huolehtimiseen. Tietoisuus itsestä katoaa ja aikakäsitys muuttuu. Toiminta, joka tuottaa tällaisia kokemuksia, on niin palkitsevaa, että ihmiset ovat valmiita ryhtymään siihen sen itsensä takia, välittämättä juurikaan siitä, mitä he siitä saavat tai miten vaikeaa tai vaarallista se on.
Mutta kuinka sellaiset kokemukset tapahtuvat? Joskus flow voi tapahtua sattumaltakin, kun ulkoiset ja sisäiset olosuhteet osuvat onnekkaasti yhteen. Esimerkiksi joukko ystävyksiä voi olla ulkona syömässä, ja joku ottaa esiin keskustelunaiheen johon kaikki muut yhtyvät. Yksi toisensa jälkeen he alkavat laskea leikkiä ja kertoa juttuja, ja pian kaikilla on hauskaa ja heista tuntuu hyvältä olla yhdessä. Vaikka tällaista voikin tapahtua spontaanisti, on paljon todennäköisempää, että flow on seurausta joko selkeän rakenteen omaavasta toiminnasta tai yksilön kyvystä saada flow aikaan, tai molemmista.

Suosittelen! Sopii mainiosti kenelle tahansa, joka on hiukkaakaan kiinnostunut omasta onnellisuudestaan ja itsensä kehittämisestä. Ja kukapa ei olisi? ;)

Tuon lukeminen on niin mielenkiintoista, etten ole oikein ehtinyt kirjoitella tänne. Välillä on pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen...
Kärki kuusikko:
  1. Hyvä olo sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä takaa sen, että kaikilla läheisilläkin on kivempaa (ja kaupantädeillä), muutun herkästi Kärttyiseksi Ämmäksi jos asiat on huonosti... / Parisuhde ja perhe, liittyy tiukasti henkiseen hyvinvointiin.
  2. Dietti (tällä hetkellä korkealla sijalla), katso edellinen. Omille jutuille pitää saada aikaa.
  3. Treenit, aerobinen, vapari ja sali.
  4. Kaverit
  5. Muut harrastukset, koirat, lukeminen, oleminen=lepo ja nämä kirjoittelut.
  6. Kodinhoito.


> KOMMENTOI

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006

Kuntoutusta

Viimeviikkoinen selkä- ja jalkahuolto on auttanut yli odotusteni. Kannatti hoidattaa krempat ennen kun ne ehtivät taas äityä pahemmiksi. Alaselän pistävä kipu ei ole enää jatkuvaa ja jalkakin pysyy käyttökelpoisena treenaamisesta sen pahemmin ärtymättä.

Sain hyviä kuntoutusliikkeitä, joilla lisätään jumittavan nikaman liikkuvuutta ja vahvistetaan heikkoja lihaksia, sarjat pitää toistaa kahdesti päivässä, jotta niiden teho on taattu. Liikkeet ovat tosi yksinkertaisia ja pieniä, taivuttelua ja jännityksiä, mutta nyt on kyljissä ja peffassa sellaiset lihakset kipeinä, joiden olemassaolosta olen ennen ollut autuaan tietämätön. Auts! :) Siistiä kun löytää itsestään uusia ulottuvuuksia...
> KOMMENTOI

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Tärkeää

Jopas jotakin, ystävänpäivällä on ilostuttava vaikutus! Aiempina vuosina en ole kummemmin tätä juhlaa fanittanut, mutta tänään se tuntuu kovin Tärkevältä päivältä.

Olen mahdottoman huono pitämään yhteyttä ja todella taitava hukkaamaan Tärkeitä asioita. Ystävät ovat valtavan tärkeä asia ja huonojen tapojeni mukaisesti olen meinannut välillä jonkun kadottaa, vähintäänkin puhelinnumeron tai sähköpostiosoitteen muodossa. Onneksi suurin osa tärkeistä jaksaa ymmärtää "katoamisiani", siksipä he varmaankin ystäviä ovat, siis kaikesta huolimatta... Ehkä ymmärsitte mitä haen? ;)

Pieniä arkisia asioita, jotka muistuttavat aina Suuremmista asioista:
  • taulu, jossa on punamekkoinen tyttö
  • villasukat
  • vihreät kumisaappaat
  • pari valkoisia vasemmankäden tumppuja
  • misssixtydiettifarkut (ei mene ihan vielä jalkaan, senkin kirppu!)
  • isot ja osuvat aamukahvimukit
  • Oikea Kortti postilaatikossa
  • kärsivä kukka työpöydällä
  • pieni punainen emalikattila
  • länpöiset pyjamat
  • Jonkun Muun imuroima koti, pesemä pyykki, hoitamat koirat, keittämä riisi jne.

Kiitos ja anteeksi!

> KOMMENTOI

maanantaina, helmikuuta 13, 2006

Vaihtelu virkistää!

Viikonloppu vilahti nopsaan ohitse, teki hyvää vaihtaa välillä maisemaa. Yleensä vapaapäivät kuluvat dietillä tunteja laskien, syömisestä seuraavaan ja treenistä taas syömiseen. Kyläillessä on sen verran enemmän touhua ja seuraa, ettei moiseen kyttäilyyn ole tarvetta. Kyllä kroppa ilmoittaa, lähes kellon tarkkuudella, milloin sitä ruokaa tarvitaan.

Pinna on hiukkasen liian piukalla, ellen saa syödä just silloin kun kuuluu. Äiti-rukka joutui muutaman kerran aikamoisen äksyilyn kohteeksi, kun alkoi väärässä raossa kommentoimaan ruokieni tylsyyttä ja mauttomuutta... Mitä sekin muka tietää, nälkäisenä pelkkä riisikin maistuu gourmet-aterialle?! ;)

Voiko tehdä kaksi kertaa maailman parhaan ja hienoimman aamulenkin? No, minä ainakin tein. Luantaina kävelin merenjäällä, luonto ja sää oli upeita, olipa Elämys! Sunnuntaina otin alleni isäpuolen maastopyörän ja lähdin painelemaan minkä jaloistani irti sain. Mahdottoman tehokasta ja hauskaa liikuntaa tuo pyöräily, reidet ja pakarat oli tulessa ja hiki virtasi maiseman vilistessä ohitse. Vauhdin hurmaa!

Kotona ollessa meinaan kangistua kaavoihini. Kierrän aamusta toiseen sitä samaa vanhaa lenkkiä, ainut vaihtelu muodostuu siitä, että mukana joko koira tai sauvat, tai ehkä molemmat... Saatanpa joskus vaihtaa kiertosuuuntaakin. Wau! Eipä ole kumma, jos silloin tällöin puuduttaa. Täytyy tehdä parannus!
> KOMMENTOI

torstaina, helmikuuta 09, 2006

Oireita

Että voi pieni ihminen olla jäässä! Mua paleltaa kaiken aikaa, treenatessa lämpiän hetkeksi, mutta tänään alkoi käsiä paleltaa jo loppuaerobista tehdessä. Kotona saa olla untuvatohvelit jalassa ja kietoutua villahuopaan. Vaatekerroksista ei tunnu olevan apua, olen syväjäässä. Sähkölasku tulee olemaan mukavaa luettavaa, kun sauna on käytössä lähes päivittäin. Palellus on hyvä merkki, dietti puree, joten ei kannata valittaa!

Huomisaamuna menen huoltoon, toivottavasti tämä rakkine saadaan taas priimakuntoon. Selkä ja toinen takareisi meinaavat kiusata vanhoilla vammoillaan ja ne on parasta kunnostaa, ennen kuin menevät pahemmiksi. Sain järjestettyä huomisen vapaaksi, joten nyt mulla alkaa pitkä ihana viikonloppu! :)
> KOMMENTOI

tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Epätasapaksua

Ylämäki, alamäki, ylämäki... Onneks ei ole pitkää tasaista, pysyy mieli virkeänä! Meinaa väkisin iskeä flunssa päälle, mutta vielä olen onnistunut taistelemaan sitä vastaan C-vitamiinin ja levon avulla. Muutenkin näyttää tulevan elämässä mutkia matkaan, mutta nyt ei auta muuta kun pitää tavoite kirkkaana mielessä ja pakertaa entistä kovemmin etiäpäin. On sitä hurjemmistakin kurveista selvitty dietistä huolimatta, tai ehkä juuri sen avulla. Välillä on helpottavaa, että edes ruokailu ja liikunta seuraavat tuttua kaavaa, vaikka ympärillä myllertää!

Viikonloppuna pääsen "katkaisuhoitoon" vanhempien luokse Raumalle. ;) Ihana riiviöpikkusiskoni tulee vaihdossa tänne hoitamaan laumanjohtajan pestiä. Äiti saa lomaa äkäpussista, minä koirista ja meillä kaikilla on niin mukavaa! Toisen pikkuisen sisareni aion raahata seurakseni punttikselle, vanhalla tutulla salilla on kiva käydä treenaamassa ja lämmittelemässä muistoja harrastuksen alkuajoilta. Eiköhän tuosta minilomasta saa taas puhtia muutamaksi viikoksi, sitten alkaa olla kisat jo niin lähellä, ettei muuta pontta jaksamiseen tarvitse hakeakaan!

-EDITTIÄ-
Bloggerissa on ollut jotain kummallisia teknisiä ongelmia ja yksi postaus tahtoo kadota ihan väkisin, liitän sen nyt tähän perään:
----------------------------------------------------------------------------------

LAUANTAI, HELMIKUU 04, 2006

Nälkäpäivä

Saisko tähän kroppaan jälkiasennuksena päivitettyä off-napin, tai pausekin riittäis, kiitos? Minnekähän voisin mennä esittämään tuon kysymyksen? Tauko tekis terää, ei mikään loma, vaan tauko itsestäni - niin että voisin vain olla olematta, kun en nyt jaksais olla mun kanssani. Oon välillä tosi, tosi rasittava!

Mun piti tänään nukkua pitkään, että ruoka "riittäisi" paremmin koko päiväksi ja kunnon lepo tekisi muutenkin ihmeitä. Heräsin jo kuudelta, enkä saanut enää sen jälkeen unta, onnistuin pysymään sängyssä puoli seitsemään saakka, mainio suoritus kerrassaan... Keitin kahvit ja join kupillisen, tehden taas siinä ohella ainakin kymmentä eri asiaa kerrallaan. Ihastuttavan rauhallinen alku viikonlopulle!

Lenkille toppasin kolme kerrosta vaatetta, ulkona on aikamoinen paukkupakkanen. Lähdin sauvomaan heti kun päivä hiukan sarasti. Alkumatkasta jouduin riitelemään keskenäni, että joko voin kääntyä takaisin kotiin puuroa syömään, vai pitääkö mun oikeesti kävellä ihan koko lenkki?! Sitten huomasin auringonnousun, joka alkoi niin kauniina, että päätin seurata sitä pidempään. Kävelin metsässä ja pelloilla niin kauan, että oli jo ihan valoisaa. Siinä kului pari tuntia hujahtaen! Aamulenkki venähti pitkäksi, mutta haitanneeko tuo? Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan ulkoilusta ilman suorituspaineita, ei tarvinnut luontoa ihastellessa laskea askelia, eikä valotolppia matkanvarrelta.

Päivä onkin sitten kulunut siivotessa ja aina sitä seuraavaa ruokaa odotellessa. Joko voi syödä? Ei, siivoan ensin kylppärin. Joko nyt? Vielä yksi koneellinen pyykkiä... Nälkä-ajatus on iskostunut tiukasti päähän, en kyllä usko itseäni, vielä on niin paljon syötävää, etten voi oikeesti olla näin nälkäinen! ;)

KIRJOITTI MIMMI AT LAUANTAI, HELMIKUU 04, 2006
> KOMMENTOI

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Tunteita ja tuoksuja

Hip hei! Sormus melkein tippuu ja vyön saa kiristää vimppaan reikään, minähän kutistun! :) Kohta housunlahkeet lepattaa tuulessa, eikä auringonpaisteessa meinaa tunnistaa edessä kulkevaa varjoa omakseen, kun se on niin soukka ja kapoinen! Näillä ajatuksilla jaksaa taas hienosti koko päivän, nälästä huolimatta.

Nyt on kyllä tosi hyvä olo, semmoinen kevyt ja energinen. Ei tuo nälkäkään mikään hirviö ole, lähteehän se pois aina hetkeksi syönnin jälkeen. Taidan kuitenkin syödä vielä reilusti enemmän kuin keskiverto toimistotantta. Ei muuten ole ihme, että tädit on niin monesti kärttyisiä...

Ootteko huomanneet, että aistit herkistyy, kun dietti etenee tiettyyn pisteeseen? Esimerkiksi eilen aamulla asematunnelissa tuoksui lämpimille korvapuusteille. Kyllä tuon varmaan huomaisi normaalistikin, mutta nyt mun oli pakko kiiruhtaa heti raikkaaseen ulkoilmaan. Tuntui että pelkkä hengittäminenkin lihottaa! Tuoksu oli niin vahva että sokerin, voin ja kanelin melkein maistoi suussaan. Eikä onneks yhtään tehnyt mieli! ;)

Metrossa on ikävä arvailla vieruskaverin edellistä ateriaa hengityksenhajusta: "Onkohan se syönyt Mäkkärissä vai Hesessä? No, hampurilaisen kumminkin... Miltäköhän se maistuis, tekeekö mun mieli? Ei. Mitäköhän mun tekis mieli, jos voisin syödä mitä vaan?" jne. Viimeiseen kysymykseen olen luonut itselleni automaattivastauksen diettiä varten: "Kaurapuuroa!". :tylsä: En anna itselleni enää edes mahdollisuutta turhiin mielihaluihin, koska olen niin huono vastustamaan kiusauksia.

Lähtipä vähän juttu rönsyilemään, mutta vielä vähän vaistoista. Mulla on yleensäkin aika harjaantunut silmä kaikenmoisten viipeltäjien bongailuun, olen oppinut, että on parempi huomata rusakko ennen kuin koira aloittaa sen takaa-ajon, muuten käy jollekulle köpelösti. Mutta, nykyisessä olotilassa näen elikoita jatkuvalla syötöllä!? Hiiriä vilahtelee kaupungissakin yllättävän paljon, yks aamu näin uhkarohkean ketun kipittämässä pitkin lenkkipolkua, rusakot ja kissat vaan vilisee silmissä... Huomiokyky tuntuu olevan hyvässä terässä.

Johtuukohan vaistojen aktivoituminen siitä, että alan alkukantaisesti valmistautumaan jonkinlaiseen metsästystunnelmaan? Kroppa on laihtumisen vuoksi hälytystilassa, jolloin ihminen alitajunnan ohjaamana alkaa nuuskimaan ja havainnoimaan ympäristöstä kaikkea syötäväksi kelpaavaa? Pitää olla tarkkana, etten joku päivä pinkaise nälissäni puvun perään... Sisälläni saattaa piileskellä pieni peto!
> KOMMENTOI