Tavisliikuntaa

Hurahti taas viikko ihan tajuttoman nopeasti, kauhia hoppu koko ajan eikä mitään saa aikaiseksi! Tähän mennessä oon kerinnyt treenaamaan selän, muuten on illat kulunut toisten saliohjauksiin tai töihin...

Just eilen illalla kävin iltakävelyllä Kasvin Tiinan ja kans ja ihmettelin hänelle, että miten ihmeessä sitä ehtii tekemään kaiken dietillä; työt, aamulenkit, puntin, vaparitreenit, kisa-asujen suunnittelun ja kaiken päälle vielä eväät ja jonkin tasoisen kodinhoidonkin?! Tultiin siihen tulokseen, että lorvailu ja köllöttely on niin petollista touhua, että kun siihen kerran ryhtyy niin on enää vaikeaa saada yhtikäs mitään aikaiseksi. Dietillä taas on saatava kaikki pakolliset hommat hoidettua, että ehtii varmasti keskittymään kisavalmisteluihin, ei sitä edes tajua olevansa tosi tehokas! ;)

Meitä oli muuten aikamoinen seurue lenkkeilemässä - Tiina työnsi rattaissa pientä poikaansa ja vielä pienempi chihuahua oli kyydissä rattaiden alla "tavaratilassa", mulla oli tietysti Osmo mukana, eikä koirat saati lapsi haitanneet tahtia lainkaan - liikkeelle lähteminen on kiinni vain viitseliäisyydestä!

Tänään ollaan tehty kiipeilytreenejä hiki hatussa. Aamu aloitettiin taloyhtiön talkoissa katon pesulla, kaikki sammaleet pitää saada pois painepesurin ja katu- ja teräsharjojen avulla, se on hirmu raskasta puuhaa kaltevalla katolla suorassa auringonpaisteessa...hyötyliikuntaa, OuJee! Eikä siinä vielä kaikki! TV-shopin tyyliin: kaupanpäälle saimme lisäksi porrastreeniä, kun kävimme auttamassa Raijaa muutossa.

Ensimmäisenä sarjana kannoin, vatsalihakset krampissa, ison sohvan kolmannesta kerroksesta alas autoon (en toki yksinäni). Toisena sarjana tein useammilla toistoilla parvekelaattojen kasausta ja puhdistusta lattiaharjaa apuna käyttäen. Lopuksi, muttei viimeiseksi, kannoin monen monta laatikkoa autoon ees taas portaita kiipeillen. Sama rumba toistettiin tietysti päinvastaisessa järjestyksessä uudessa osoitteessa...ja viimeisenä vielä yksi auton täyttö lähtöpäässä. Hiukka tuli hiki pintaan (ja vähän juilii olkapäätä, mutta se on sivuseikka)!

Tulipa taas tehtyä paljon sellaista liikuntaa jota en laske liikunnaksi...dietillä, nyt saa luvan kelvata, kun ei paremmastakaan ole tietoa! ;)

Vauvauutisia ja tavoitteita

Viimeinen kuukausi on mennyt salitreenien suhteen melkeinpä harakoille, jalat oon käynyt tekemässä muutaman kerran ja lisäksi päivittäin pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa. Salille meno alko jo kiukuttamaan kun tuntui, ettei kevyestä treenistä ole mitään hyötyä... Vaikka onhan siitä, mutta kun on tottunut puristamaan kunnolla niin hölläily tuntuu turhanpäiväiseltä ajan tuhlaukselta.

Nyt huomaan, että asennoitumiseni alkaa muuttumaan hiljalleen positiivisempaan suuntaan. Viime viikolla pääsin jo pari kertaa salille treenaamaan yläkroppaakin, eikä rauhallisempi tahti tunnu lainkaan hullummalta. Ihanaa että ylipäätään pystyy edes jotain treenaamaan, voishan asiat olla huonomminkin! Vaati vaan oman aikansa, että pääsin yli loukkaantumisen ja kisadietin lopettamisen aiheuttamasta pettymyksestä. Taas huomaa kuinka tärkeetä on, että elämässä on muutakin sisältöä ja tavoitteita kun diettaus (lue timmi ulkokuori) ja urheilu.

Hirveesti jää kyllä luppoaikaa kun yht'äkkiä ei käykään kahta kertaa päivässä treenaamassa, oon ehtinyt tekemään vaikka mitä...tai no, olisin ehtinyt on ehkä oikeammin muotoiltu, suurimmaksi osaksi vapaa-aika kuluu iltaisin lukemiseen ja telkkarin möllötykseen ja aamulla sitä vaan nukkuu pidempään. ;)

Tällä hetkellä tavoitteet on vielä hiukan auki, ihan alkuunsa mun pitää vaan saada paikat kuntoon, että pääsen taas kunnolla treenaamaan. Olkapää ja selkäkin tuntuvat just nyt kohtuu hyvältä, mikä johtuu varmaan osaltaan vahvoista tulehduskipulääkkeistä, saas katsoo kummoinen on tilanne kun kuuri loppuu...

Outo fiilis kun ei ole särkyä ja kolotusta, melkein sitä miettii, että kisoihin valmistautuminen ois ehkä kumminkin onnistunut, mutta tommoset ajatukset on vaan pakko unohtaa, eihän oman terveytensä kustannuksella kannata leikkiä. Siks toiseks ei ole mitään järkeä yrittää treenata puolikuntoisena SM-kisoihin, tavoitteena on kuitenkin aina olla paremmassa kunnossa kuin edellisissä kisoissa, eikä se vaan ole mahdollista, ellei pääse täyspainoisesti harjoittelemaan. Aina tulee niitä uusia kisoja!

Pääsen vielä tänä vuonna pikkuisen osalliseksi fitnesskisatouhuihinkin, kun menen huoltamaan Jonnaa lavantaakse. Lauantaina kävin kyläilemässä Jonnan luona ja listattiin jo alustavasti kisabudjettia ja kisoissa tarpeellisia taravoita, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... :) Tuntuu mukavalta, kun voi olla avuksi ja toivottavasti hiukan helpottaa toisen valmistautumista. Ainakin itselläni on loppudietillä energiat ollut välillä niin vähissä, että apujoukkojen tuki on tullut tarpeeseen.

Meille tuli muuten viime viikolla uusi perheenjäsen, 8-vikkoinen labradorinnoutajavauva viuhuaa nyt lauman jatkona ja vie varmasti aimo-osan aikaa tänä syksynä. Koti on niin täynnä koiraa, että hyvä kun sekaan mahtuu! ;) Vanhemmat koirat on ihmeissään uudesta tulokkaasta, vielä saa olla varuillaan, ettei pentu joudu isompien leikkikaluksi tai välipalaksi...

Selonteko

Tämän vuodet kisat on nyt sitten kisattu, dietti piti lopettaa loukkaantumisen vuoksi. Plääh...kurjaa ajatella koko asiaa, saatika sitten kirjoittaa siitä, joten on ollut vähän hiljaista täällä päiväkirjassa.

Olkapää on pitkällisten tutkimusten mukaan sikseensä huonossa jamassa, että syksyn kisoihin valmistautuminen loppui kesken kaiken. Aika pitkään yritin sinnitellä, satutin sen jo kesäkuun puolivälissä lomareissulla. Aluksi luulin, että siellä on vaan pieni revähdys, joka paranee ajan ja kevyemmän treenin kanssa itsekseen. Röntgenkuvissa ei ollut mitään ihmeellistä, ultrassa näkyi nestettä hauiksen pitkän jänteen ympärillä ja lääkärit antoivat luvan treenata kevyesti kivun sallimissa rajoissa...

Vasemmalla kyljellä en pysty(nyt) nukkumaan ollenkaan ja käsi puutuu esimerkiksi tässä koneella näpytellessä, paidan pukeminen ja riisuminen tekee kipeetä jne. Lopulta pääsin ortopedille ja sitä kautta magneettikuvaukseen ja johan se vikakin löytyi - solisluun nivelkapseli on rikki, särki ja mäzänä... Hoidoksi määrättiin lepoa ja pistettiin kortisonia jonnekin nivelen seutuville ja hauiksen pitkän jänteen vierustalle. Nyt oon lepäillyt jo kolmatta viikkoa, eikä toi kipu ole vielä miksikään muuttunut. Viikon päästä meen uusiks lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen. Vali, vali, en viitsi enempää purkaa, muuten menee taas mieli ihan mustaksi ja päivä piloille!

No, jotain kivaakin, jalat toimii, pääsen kävelemään ja voin treenata niitä salillakin! Tässä samalla levolla saan ehkä keväällä ärtyneen välilevynkin kuntoutettua ja kohta taas sujuu jalanheitot ja spagaatti. Jee! Jee! Sitä odotellessa voin nautiskella hyvästä ruuasta ja luonnossa liikkumisesta, mukavaa kun metsälenkillä saa hyvällä omallatunnolla noukkia vatut ja mustikat suoraan suuhun. :)