Väriläiskät

Päivän pähkinä: löydätkö kuvasta koiran? ;)
Pääsin taas peesaamaan Lauraa ihkaoikealle kisadiettiaamulenkille ja pelkäänpä, että jään koukkuun tähän tapaan, aamupuuro ei kohta maistu miltään ilman joka aamuista liikunta-annosta. Liekö tuosta haittaa...saanpa sit jossain vaiheessa farkun vetskarinkin ylös asti kiinni!

Lenkillä

Aah kun on hyvä olo, tyhjällä vattalla lenkkeily tekee kyllä mannaa! Reippailin oikein kunnolla hien pintaan, kun ekoihin bodyfitnesskisoihinsa valmistautuva Laura houkutteli mut mukaansa aamulenkille. Viiletettiin niin, että hippulat vinku, aika kului siivillä ja juttu luisti. Hauskaa! Saatanpa lähteä huomenaamullakin. Osmokin oli mukana lenkillä ja nyt se ottaa autuaana päikkäreitä tuossa soffalla, taidan liittyä seuraan...

Edistystä

Sainpas sitten eilen hoidettua kaikki pakolliset askareet ja ehdin vieläpä vaparitreeneihinkin. Treenistä tuli niin hyvä mieli, että sain lopulta sen vaatekaapinkin siivottua, vaikka se venyikin reilulla tunnilla tämän vuorokauden puolelle niin nyt on vaatteet näteissä pinoissa! Huh kun otti tiukille... ;)

Vapariharkoissa huomasin, että olkapää on taas pikkuisen parempi kuin viikko sitten. Pystyin jo auttamaan vasemmalla kädellä oikean nilkan verryttelyä ennen nilkkavenytyksiä. Lämmittelyssä siis istutaan lattialla toinen jalka koukussa toisen päällä ja pyöritetään koukkujalan nilkkaa varpaista kiinni pitäen, ei tuohon voimaa tarvii, mutta viimeviikolla olkapää ei vielä kivutta sallinut tuollaista sivulla tehtävää pyörivää liikettä.

Sain venyteltyä hyvästi ja vatsalihakset tuli taas treenattua kunnolla. Vatsoja oonkin hingannut viimeaikoina enemmän kuin ikinä ennen, tekee kyllä varmaan ihan hyvää, josko se sixpackikin tuolta vielä joku päivä erottuisi!

Ja sitten seiniä pesemään... Illalla pääsen palkinnoksi salille tekemään reisijumppaa ja aerobista!

Laiskamato

Voi että kun laiskottaa... Haukotus! Oltiin just hetki sitten aamukävelyllä Tiinan kanssa ja kotiin tullessani parkkeerasin itseni tähän pöydän ääreen - kera herkullisen puurokulhon ja höyryävän appelsiinikahvikupillisen.

En meinaa millään saada itseäni uudelleen liikkeelle. Mun pitäis ryhtyä reippaaksi kodinhengettäreksi, siivota vaatekaappini ja pestä kilpparin akvaario, plaah! Keksin kyllä kaikkea muuta vähemmän tuottoisaa ja mukamas tärkeää touhua, ettei tarviis siivota. Ikävien askareiden välttely on ahdistavaa, kun tietää, että lopulta ne on kuitenkin tehtävä. Koitanpa nyt sit psyykata itseni siivoustuulelle. Hitto kun olisin yhtä järjestelmällinen kuin pikkusiskoni, koti ois aina tiptop ja ystävänpäiväkortit tulisi lähetettyä viivasuorine riveineen ajoissa perille, nyt ne on persoonallisesti ainakin päivän myöhässä... :D Niin että hyvää eilistä ystävänpäivää vaan kaikille!!

Haa! Just tuli puhelu, että ainakin yks kortti oli ajoissa perillä, en olekkaan niin epäonnistunut kuin luulin ;)

Kaippa tämä on vain tärkeysjärjestyskymysys, salille tai lenkille lähtö harvemmin tuottavat minulle samanlaista välttelyä kuin siivoaminen, jotenkin vaan salilla saavutetut tulokset tyydyttävät mua enemmän kuin siististi viikatut vaatepinkat, ja itsessään treenaminen on hurjasti hauskempaa kuin viikkaaminen! Jos en nyt lopeta kirjoittamista niin perustelen pian itselleni, että miksei vaatekaappia tarvitse lainkaan siivota, joten parasta nyt ryhdistäytyä! Viikkaaminen on sitäpaitsi hyvää ja tarpeeksi kevyttä kuntotusjumppaa olkapäälle.

Pipi

Toinen sairaslomaviikko takana ja olkapää senkun paranee, tänä aamuna solisluun pää ei ekaa kertaa ollut juurikaan turvoksissa ja oon saanut pari viimeistä yötä nukuttuakin ihan hyvin. En nyt vielä halua hyppiä ilosta ilmaan, ettei joku kiskaise mattoa jalkojeni alta, mutta silleen varovasti voin olla tyytyväinen edistyksestä.

Tulehduskipulääkekuuri loppui kans tänään, enkä oo enää useampaan päivään joutunut ottamaan särkylääkkeitä. Alukuunsa taisin olla aika pökkerössä noista lääkkeistä, kun nyt tuntuu, etten muista paljoakaan yksityiskohtia eka viikolta, tai voihan olla että alan vaan dementoitumaan...? Ois pitänyt kirjoitella tänne blogiin niin nyt vois kerrata tekemisensä, eikä viikko ois mennyt harakoille, ehkä kuitenkin parempi näin, tiedä mitä sanmakoita sitä olis päästellyt. ;)

Viime torstaina kävin katseluoppilaana vaparitreeneissä, pikkuisen vaan venyttelin ja tein vatsoja muiden mukana. Loppuviikosta pyörähdin tirkistelemässä salillakin ja kaikki toi muiden treenaamisen katseleminen sai kyllä sormet syyhyämään - oon kait allerginen liikkumattomuudelle. Tekis niiiin paljon mieli päästä ite treenaamaan!! No ei tässä onneks montaa viikkoa enää mene (kop kop kop) toiveikas optimistisuuteni toivottavasti vielä avustaa paranemista!

Tänään kävin purkamassa puhtiani GB-gymillä, poljin kuntopyörää ja vemputtelin loitontaja- lähentäjälaitteita + tietty tein taas vatsoja, alaselkää ja venyttelyt, toistan itseäni kun en nyt muuta vielä kykene. Hyvä hiki tuli noillakin, odotan vaan kunhan pääsen koittamaan kaikkia muitakin uusia vempaimia, joita tuolla on. Uus sali tuntuu nyt tosi mukavalta ja siistiltä, laitteet (Gym80) on uudet ja hyvät, ihanan rauhallistakin oli, kun saa välillä käydä salilla ihan itsekseen ja keskellä päivää!

Kuntotumista

Koitanpa pikkuhiljaa palata taas normaaliin rytmiin. Olkapää leikattiin (tähystyksellä, vaan 4 pientä reikää ja muutama hassu tikki) viikko takaperin ja tässä on ollut vähän kädetön meininki...

Leikkauspäivänä mun suurin huoli oli syöminen, tai siis oikeastaan syömättömyys. Nukutuksen takia en saanut syödä kuuteen tuntiin ennen leikkausta, enkä sitten viitsinyt herätä aamuyöstä syömään aamupalaa, koska ajattelin selviäväni hyvin iltapäivään kunnes homma olisi ohi.

Tällaisessa tilanteessa leikkaus tietysti mun tuurilla myöhästyi useammalla tunnilla ja jouduin odottelemaan vuoroani sairaalan aulassa nälissäni ja kaikenlisäks vielä niihin possunpunaisiin sairaalavaatteisiin pukeutuneena! Ruoka oli ekana mielessä kun heräsin pikku pökkerössä nukutuksesta, onneks hoitajat oli kilttejä ja ruokki mut tosi nopsaan, vaikka varoittelivatkin, että saattaa tulla paha olo jos heti syön. No ei tullu - kun oli niin nälkä!

Paha olo tuli vasta keskiyöllä kotona kun olin pupeltanut viidessä tunnissa koko päivän safkat (itse aiheutettu ähky siis ;). Teemu oli hakenut mulle kaikenmaailman herkkuja ja ne oli pakko syödä heti pois, ettei hyvässä mallissa oleva ruokavalioni sekoitu useammaksi päiväksi - vaikka sekoittui sekin sitten loppujen lopuksi vielä pikkuisen lisää, kun päätin lähteä loppuviikoksi äidin hoivattavaksi.. Ihanaa kun saa välillä olla ihan avuton!

Kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen jumpannut olkapäätä sairaalasta saamieni ohjeiden mukaan kolme kertaa päivässä heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien ja käsi liikkuu jo ihan kohtuu mukavasti. Eihän sillä nyt vielä mitään ihmeitä tehdä, mutta saan sentään jo naamani pestyä omin avuin ja vetoketjullisen paidan itse päälleni, se on paljon se! Onneks kysessä on vasen käsi, joka on mulla yleensäkin se tarpeettomampi.

Salillakin olen käynyt jo vähän kuntopyöräilemässä ja venyttelemässä, eihän sieltä poiskaan osaa pysyä ja on siellä turvallisempaa liikkua kuin ulkona liukkaalla lumella. Hiljaa hyvä tulee!