Girl power

Täällä on kisavalmistautumiset täysillä käynnissä! Olen ollut tiistaista alkaen aamusta iltaan lakkapensseli kourassa värittämässä neljää tyttöä kisakuntoon.


Tunnelmat vaihtelevat hetkestä ja ihmisestä toiseen: jännitystä, odotusta, nälkää, janoa, väsymystä, pursuavaa energiaa, naurua, ärtymystä, reippautta, uupumusta, ihmetystä, epävarmuutta, onnistumisen riemua... Jännitän tyttöjen puolesta paljon enemmän kuin silloin kun olen itse ollut nousemassa lavalle!

Päivi, Anna K., Hilkka ja Laura, kiitos luottamuksesta! Olette upeita ja saan teiltä hirmuisesti energiaa :)

FORCE Fitness Classic lauantaina 28.4. Helsingin Kulttuuritalolla.

Räyh!

Kiukuttaa ihan kaikki, muttei mikään erityisesti. On hirveen raskasta kurtistella kulmia ilman hyvää syytä, nyt pitäis vaan reipastua ja lopettaa tää mökötys. Tän aamun lenkillä sain pikkuisen purkaa paineita, kun jotkun tollot meinas päästää vapaana olevat moppensa moikkaamaan hampaat irvessä murisevaa Osmoa... Ihmiset on välillä niiin ajattelemattomia! Kerroin ajatukseni niille parilla valitulla sanalla ja kantavalla äänellä, ens kerralla osaavat kyllä jo varoa ;)

Aamulenkki oli kaikkineen tosi tehokas, pieni adrenaliiniryöppy vauhditti kummasti. Mulla oli taas pitkästä aikaa sykemittarikin päällä ja sen avulla tahti pysyi tiukkana koko matkan. Alamäissä koikkelehdin mitä erikoisemmilla loikkatyyleillä, että sain sykkeen pysymään yli 120 lyöntiä minuutissa. Työmatkalla otin vielä parin kilometrin lisälenkin kun en jaksanut odotella bussia kylmässä viimassa. Illalla on pitkästä aikaa hieronnan vuoro, ihanaa kun pääsee rentoutumaan, josko veri kiertäis sen jälkeen taas päähänkin saakka..

Pihalla

Päivitellääs taas pitkästä aikaa... Viime viikko meni yhdessä hurauksessa, tohua on niin paljon, etten kerinnyt lainkaan kirjoittelemaan.

Fiilikset on korkealla, tuntuu kyllä tosi mahtavalta kun olen taas päässyt ihan kunnolla treenaamaan, eikä tarvitse jatkuvasti varoa mitään rikkonaisia raajoja. Viimeviikolla innostuin tekemään vapaaohjelmaharjoituksia neljänä päivänä, tunteja kertyi kiitettävästi kahdeksan ja tuolla treenimäärällä alkaa jo saada selviä tuloksiakin aikaiseksi - perhosvoltti on jo ihan hilkulla onnistua! Toistoa, toistoa, toistoa ja kohta mä sen opin :)

Ilmat on ollut niin ihanan keväiset, että olen yrittänyt olla ulkona niin paljon kuin vaan mahdollista. Onneksi on myös koti täynnä koiria, joten ulkoilu on välillä vähän pakollistakin, vaikka muuten laiskottaisi. Vuoden eka rullaluistelulenkki oli kyllä aika fiasko, sain aikaiseksi vain 20 minuutin kiepin, koska sääret ja pakarat meni hirveeseen juntturaan jo ekan loivan ylämäen jälkeen... Vähän kerrallaan pitää aloitella ja joka kerta hiukan pidempään, niin se kunto nousee.

Lannevanne

Eilen aamulla kävin salilla ja sain Akilta konsultointia tulevaa diettiä varten. Päätä kylmää kun ajattelee, että kohta saa taas painaa tukka putkella polttaakseen vuoden aikana salakavalasti kertyneet rasvavarastot lanteiltaan... Noh, kyllä se siitä, kunhan vauhtiin pääsen!

Kilpailupohdinta antoi uutta puhtia treeneihin, kun tavoite on kirkkaana mielessä, niin sen eteen jaksaa tehdä kovemmin töitä. Tiistai iltana oli selkätreenin vuoro:

1. Suorinjaloin maastaveto 12, 10, 9 70kg
2. Ylätalja 3 x 10+10 45kg/35kg
3. Kulmasoutu koneessa 3 x 15/puoli 35kg
4. Alataljasoutu seisten 3 x 15 50kg
5. Hauis taljassa 3 x 15 30kg
6. Hauis tangolla 3 x 12 20kg

Etukädet eli kyynärvarret meni kauheeseen pumppiin! Vetoremmit auttais asiaan, mutta olen päättänyt jättää ne kotiin odottamaan kunnes olkapää on täysin oireeton, siihen saakka on parasta treenata ihan omin voimin, ilman apuvälineitä.

Maanantai

Terhakas aloitus viikolle; kävin pitkästä aikaa aamulla Liikuntamyllyssä tekemässä vapariharjoituksia. Aluksi oli aika tönkkö meininki, kun on vasta hetki sitten noussut sängystä, niin ottaa aikansa lämmitellä itsensä treenikuntoon. Hyvin sain kuitenkin jumpattua, harjoittelin pressien lisäksi kasakkahyppyä ja käsilläseisontaa ja lopuksi vielä kuperkeikkalaskeutumista käsilläseisonnasta. Tuli mukavia onnistumisen tunteita heti aamutuimaan!

Illalla menin töistä suoraan salille ojentaja-olkapäätreenin kimppuun, eikä siinäkään ole valittamista, vaikka voisin mä mielelläni ottaa täysin terveen olkapään tuon leikatun tilalle... Ei kannata enempää kitistä, asiat vois olla huonomminkin. Puntin päälle steppasin vielä parikymmentä minuuttia aerobista ja lähdin salita palautusjuoma kourassa kohti koirankoulutuskenttää. Kohta maittaa varmaan uni makoisasti, mutta ensin syödään!