Loppukevennys

Kisoihin valmistautuminen on vähän kuin hyvä kirja: Ekan kerran lukiessa se on aivan mielettömän upea. Toisella kertaa tietää jo mitä tapahtuu, mutta löytyy vielä vaikka kuinka paljon asioita, joita ei ensihuumassa huomannut. Kolmannella kerralla teksti on jo melko tuttua ja välillä tekee mieli hypätä tylsien kohtien ohi, mutta siitä huolimatta kirja ei menetä hohtoaan, vaan sen voi lukea kerta toisensa jälkeen uudelleen ja aina aukeaa uusia syvyyksiä... Ja lopulta, kun tietty elämänvaihe on ohi, ei tee enää mieli avata kansia ollenkaan.

Ajelin eilenillalla itsestäni kaikki ihokarvat, hiuksia, kulmakarvoja ja ripsiä lukuunottamatta - tämän kohdan yli olisin mieluusti hypännyt, tyylsääää! Vähän ehtii sänki kasvamaan villeimpiin notkoihin ennen lauantaita, mutta pahimmat karvat voi sitten vielä siistiä kisaväreistä huolimatta, eikä pikkunukka näy katsomoon asti, joten siitä on turha huolehtia. Oon kyllä tosi iloinen siitä, että olen huononlainen karvankasvattaja! Tässä on sheivaamisesta ärtyneelle iholle hyvin aikaa rauhoittua ennen keskiviikkona alkavaa maalausrumbaa.

Masu on mukavasti täynnä. :) Hiukan alettiin nostamaan kaloreita ja liikuntakin on kevyempää, joten pahin rutistus helpottaa! Torstaina ja perjantaina saan sitten tankkailla niin, ettei varmana oo nälkä, vähemmästäkin jo täyttyy tää kutistunut vatsalaukku... Nyt pitäis olla läskit sulatettuna ja lihakset hiottuina, loppuajan voin sitten vaan kiillotella pintaa. Mulle vaikein asia tässä lopussa on juurikin se höllääminen, ei ole helppoa tehdä mitään puoliteholla kun mun säädöissä on normaalisti kaksi nopeutta: Täysillä ja Ei ollenkaan.

Huomenaamulla menen vielä treenaamaan vaparia ja tasan teen sen vielä täysillä! Myöhemmin en enää pysty, koska keskiviikkona lasketaan natriumin määrää ja sen jälkeen on vähän turhaa odottaa itseltään kummoisiakaan suoritustehoja - lihastuntuma saattaa hiukkasen heiketä ja krampit lisääntyä. Oh joy!!! Siks toiseks, kukaan salinomistaja tuskin tykkää jos sotken hienot parketit ProTanilla ruskeaksi ja pyörryn vaparin päätteeksi teatraalisesti, kaikkeni antaneena, bassokajarin eteen...pii paa pii paa!