Yyy, kaa, koo, nee...

Taas yksi näistä aamuista kun päässä on pakottava tarve laskea kaikki, bussia odottaessa ohi ajavat autot, metron liukuportaat, askeleet salille. Stepperissä tein oikealla jalalla 50 kierrosta 30 sekunnissa, vasen tuli todennäköisesti samassa tahdissa, en pystynyt keskittymään kuin yhteen jalkaan kerrallaan... Tunnin aerobisen aikana ehtii jo ärsyyntyä mielessä takoviin numeroihin, hyvä kirja ratkaisisi ongelman, mutta se ei juurikaan auta yöpöydälle jätettynä.

Nilkka on vielä hiukan turvoksissa kompastelun seurauksena, en ole antanut sen estää treenejä, kun isompia kipuja ei tunnu. Muuten elo ja olo on kohdallaan. Eilen aamulla tein yhdistetyn vapari-, loikkatreenin Liikuntamyllyssä. Sain jumpata yksinäni tyhjässä voimistelusalissa, se on luksusta kun voi keskittyä häiriöittä omiin juttuihinsa. Ei tarvitse spennata, että taitavat voimistelijat kummastelisivat joskus hapulevia liikesuorituksiani. Vaikka eipä niitä todennäköisesti juurikaan kiinnosta mun rimpuiluni, ja jostainhan jokaisen on aloitettava, eli parempi tehdä se hapuileva yritys kuin jättää yrittämättä ollenkaan!

Vaparitreenin jälkeen oli tosi hyvä fiilis, haastavia liikkeitä on hauska opetella, kun ne tapaavat mennä kerta kerralta paremmin. Kun liikkeen sitten lopulta oppii, niin onnistumisen ilo on mahtava! Työn alla olevan tempun opettelua ei malttaisi lopettaa, ennen kuin on ihan piipussa. Yritän kuitenkin pitää järjen kädessä ja lopettaa ajoissa onnistuneeseen suoritukseen, muuten voi käydä köpelösti. Odotan seuraavaa treeniä malttamattomana, tällä hetkellä kävisin mielelläni vaikka joka aamu Myllyssä, se ei vaan harmikseni ole fiksua punttitreenien ja palautumisen kannalta.

Salilla tein selän ja sain yllättäen jumppakaverin. Treenaan useimmiten yksikseni, mutta kyllä treenikaveri tuo puhtia ja tehoa harjoitteluun. Suville kiitos treenistä! Leuanvedot sujuivat kohtuullisesti, elopainon pudotessa toistomäärän pitäisi alkaa hiljalleen kohoamaan. Sitä odotellessa... ;)