Back stage
...mihinkäs mä eilen jäinkään? En tainnut vielä ehtiä lavantaakse asti. Back stagella oli mukava meininki ja mulle maistui suklaa, aika hämärät muistikuvat jäänyt päähän! ;) No heti alkuunsa Armi ainakin suti muhun veskissä vielä yhden kerroksen ProTania, yhteensä tais iholla olla lopulta yhdeksän maalikerrosta. Tummuuden keskeltä pilkotti vain pari isoja sinisiä silmiä, rivi suussani olevia luita ja koko tämän sulouden kruunasi hohtava hiuspörrö!
Sit piti vielä fixata vapariasu kuntoon, eihän kaikkea voinut saada millään valmiiksi aikaisemmin. Onneksi Hilkalla oli lankaa, neula ja näppärät sormet niin sain vyönlenkit housuihin! Bikinit päälle ja lasikengät jalkaan...melkein innoissani unohdin, että pitäis vähän pumppailla lihaksia pyöreämmiksi ennen lavalle astumista. Muistin kuitenkin ja tein pikkusiskosta pumppailukuminauhanpidiketolpan! Mulla on sellainen hieno lahjakuminauha jossa on ihan kahvat päissä, kyllä sillä kelpasi jumpata.. Eka kierros jännitti just sopivasti, oli tosi mahtavaa kun pääsi vihdoin lavalle! Ja vielä mahtavampaa oli tulla kutsutuksi ekana ensimmäiseen vertailuun(näytän muuten kuvien perusteella ihan mini-ihmiseltä, hiukka pitää vartta vahvistaa jos tulevaisuudessa tykkäis pärjätä) , vieläkin meen kananlihalle kun ajattelen sitä! :)))
Vaparikierros jännittikin jo huomattavasti enemmän, oli mukavaa että Aija pääsi auttamaan mua lämmittelyssä ja aikaakin oli kierrosten välissä riittävästi. Selkä pirulainen ei vaan lämmennyt vapariajatukselle, ärtyi vaan entisestään kun sitä rasitettiin. Päätin, että kyllä se mukana pysyy yhdet 80 sekuntia ja kipitin lavalle...eipä meinannut nousta jalka lattiasta sitten millään ja pelkäsin, että kohta hymy hyytyy ja paniikki loistaa silmistä. Kärpele! Olin tosi pettynyt omaan suoritukseeni, ohjelmasta jäi puuttumaan kaikki polven ja nilkan ojennukset, voima hypyistä ja, ja, ja... Ompahan seuravaksi kerraksi taas mahdollisuus huimaan parannukseen tälläkin osiolla!
Ennen finaalia yritin rentoutua ja saada takaisin iloisen asenteen, kiukuttelu kun ei paljon auta enää tossa vaiheessa. Onneks kaikki Tärkeät osasivat lohduttaa mua ja pilke palasi silmäkulmaan ennen huippuhetkeä! Enään ei juuri jännittänyt, vaan nautin joka hetkestä ihan täpöllä! ;) Olipa hassu tunne kun palkintojenjaossa jäin viimeiseksi takariviin seisomaan ja tarjolla oli enää vain se isoin pokaali, ei ole sanoja joilla kertoisin. Piste.
Huomenna mulla on ohjelmassa alaselän hermoratatutkimus, josko sieltä löytyisi kivun alku ja juuri. Ja sitten sokeria pohjalle: Mayorsilla järjestettiin tänään mitalikahvit kilpailijoiden kunniaksi ja sain leikkiä rinsessaa, upeeta kun muistitte ja jaksoitte järjestää tommoisen tilaisuuden, tuli hirmu hyvä mieli! plus se että suunnataan viikon päästä kohti New Yorkia ja Monica Brantin treenileiriä. Jiiihaaa!
Sit piti vielä fixata vapariasu kuntoon, eihän kaikkea voinut saada millään valmiiksi aikaisemmin. Onneksi Hilkalla oli lankaa, neula ja näppärät sormet niin sain vyönlenkit housuihin! Bikinit päälle ja lasikengät jalkaan...melkein innoissani unohdin, että pitäis vähän pumppailla lihaksia pyöreämmiksi ennen lavalle astumista. Muistin kuitenkin ja tein pikkusiskosta pumppailukuminauhanpidiketolpan! Mulla on sellainen hieno lahjakuminauha jossa on ihan kahvat päissä, kyllä sillä kelpasi jumpata.. Eka kierros jännitti just sopivasti, oli tosi mahtavaa kun pääsi vihdoin lavalle! Ja vielä mahtavampaa oli tulla kutsutuksi ekana ensimmäiseen vertailuun(näytän muuten kuvien perusteella ihan mini-ihmiseltä, hiukka pitää vartta vahvistaa jos tulevaisuudessa tykkäis pärjätä) , vieläkin meen kananlihalle kun ajattelen sitä! :)))
Vaparikierros jännittikin jo huomattavasti enemmän, oli mukavaa että Aija pääsi auttamaan mua lämmittelyssä ja aikaakin oli kierrosten välissä riittävästi. Selkä pirulainen ei vaan lämmennyt vapariajatukselle, ärtyi vaan entisestään kun sitä rasitettiin. Päätin, että kyllä se mukana pysyy yhdet 80 sekuntia ja kipitin lavalle...eipä meinannut nousta jalka lattiasta sitten millään ja pelkäsin, että kohta hymy hyytyy ja paniikki loistaa silmistä. Kärpele! Olin tosi pettynyt omaan suoritukseeni, ohjelmasta jäi puuttumaan kaikki polven ja nilkan ojennukset, voima hypyistä ja, ja, ja... Ompahan seuravaksi kerraksi taas mahdollisuus huimaan parannukseen tälläkin osiolla!
Ennen finaalia yritin rentoutua ja saada takaisin iloisen asenteen, kiukuttelu kun ei paljon auta enää tossa vaiheessa. Onneks kaikki Tärkeät osasivat lohduttaa mua ja pilke palasi silmäkulmaan ennen huippuhetkeä! Enään ei juuri jännittänyt, vaan nautin joka hetkestä ihan täpöllä! ;) Olipa hassu tunne kun palkintojenjaossa jäin viimeiseksi takariviin seisomaan ja tarjolla oli enää vain se isoin pokaali, ei ole sanoja joilla kertoisin. Piste.
Huomenna mulla on ohjelmassa alaselän hermoratatutkimus, josko sieltä löytyisi kivun alku ja juuri. Ja sitten sokeria pohjalle: Mayorsilla järjestettiin tänään mitalikahvit kilpailijoiden kunniaksi ja sain leikkiä rinsessaa, upeeta kun muistitte ja jaksoitte järjestää tommoisen tilaisuuden, tuli hirmu hyvä mieli! plus se että suunnataan viikon päästä kohti New Yorkia ja Monica Brantin treenileiriä. Jiiihaaa!
0 Kommentit:
Lähetä kommentti
<< Home