keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Piikki

Vähänkö siistii, ei satu selkään! Kävin taas tänään lääkärissä ja kipuilevaan nikamaväliin pistettiin pitkäkestoinen puudutus ja kortisonia. Ei kauheesti ois aamulla huvittanut lähteä koko hoitoon, kun pelkkä ajatus neulan pistämisestä selkänikamaan tuntui aika vastenmieliseltä ja meinasin vähän jänistää... Pelko on yleensä pahempaa kuin itse toimenpide, niin onneksi nytkin, hiukan välillä vihlas kun neulaa käänneltiin oikeaan paikkaan viipalekuvien avulla, mutta eihän tuo paha ollut.

Nyt pitäis viikonlopun yli ottaa ihan rauhallisesti, enkä sais rasittaa selkää kovilla treeneillä. Kyllä mä varmaan siihen pystyn, kun oikeen tosissani yritän! ;) Pakko oli vähän jo testata toimintoja, etteikö muka satu?! Pikkusen heitin jalkaa ja seisoin yhdellä jalalla, eikä muuten tullut semmoista pistävää kipua kuin aiemmin. Hitsi kun tää nyt tepsisi!!

Parin viikon sisällä pitäisi huomata, että auttaako kortisoni - eli tässä taasen odotellaan parempia aikoja sormet ja varpaat ristissä. Jännä huomata miten vähäkin toivonpilkahdus piristää mieltä, tuntuu meinaan aika vinkeeltä kun pystyy istumaan molemmilla pakaroilla ilman särkyä... Toivossa on hyvä elää...saas katsoa miltä tuntuu huomenna kun puudutus alkaa hälvetä! :D

2 Kommentit:

Blogger Unknown sanoi...

Howdy partner! Nyt ei sitten enempää niitä jalanheittoja. ;) Voin luvata sulle, että mä olen sun puolestakin kipeä tästä lähtien... kiitos treeniohjeittesi! Ei malta olla testailematta vähän väliä, että joko nyt, joko se jalka nousis, saisinko pressin ilmaan, saanko niitä hankalia vatsoja tehtyä? :D Ok... no yhden viikon harjoitus ei näköjään vielä riitä, mut kova on ainakin yritys!

Parantelehan nyt rauhassa niin pääset kesän mittaan vielä rankaisemaan rautaa ja temppuilemaan peilisalissa mielin määrin!

PS. Mun blogi herää eloon viikonloppuna. Käy tsekkaamassa profiilin kautta osoite. :)

25 toukokuuta, 2006 09:28  
Blogger Mimmi sanoi...

Parantelen, parantelen...tiedäthän sä mut!?! ;)

Harjoitus tekee mestarin, mutta ehkä sitä aikaa tosissaan kuluu hiukan viikkoa pidempään. Välillä tuntuu kyllä, ettei ees loppuelämä riitä, joten pääasia kai että on hauskaa! Eiks niin? :D

Oon jo muutaman kerran käynytkin urkkimassa blogiasi, kiva että alat sinne kirjoitteleen, niin pysyn kärryillä sunkin touhuissas!

25 toukokuuta, 2006 11:43  

Lähetä kommentti

<< Home