Vikinää

Yritän miettiä että miten kirjoittaisin jotenkin positiivisesti, kun vähän kaikki kenkuttaa just nyt...sanotaan sit vaikka heti aluksi, että kyllä tää tästä ajallaan oikenee! Selkä vaan jatkaa oikuttelua, enkä voi treenata niin kun haluaisin. Kaikkee pitää pikkusen varoa, mä en voi: hyppiä, kyykätä, maastavetää, alataljasoutaa, heittää jalkaa, äärivenytellä...istua paikoillani pitkään, olen jopa oppinut istumaan vain toisella kankulla ihan huomaamattani. Äysk!

Nykissä meinasi mennä yksi päivä mönkään, kun selkä petti kesken parhaan shoppailurumban. Valitin jo aamulla sängystä noustessani Pirrelle, että oon ihan mutkalla ja tukossa. Silti lähdettiin reippaasti kävellen toiselle puolelle Manhattania Gold's Gymille treenaamaan - oltiin kerta niin päätetty! Treenin ja aamupalan jälkeen shoppailtiin pitkälle iltapäivään, otin välillä särkylääkettä kun selkää jomotti...ja sitten kun oltiin viimein lähdössä metrolla takaisin hotellille syömään, ni enpä voinutkaan enää astua oikealle jalalle, sattui pirskatisti. Pirre talutti mut taksiin ja hotellilta soitin Suomeen lääkärille ja kyselin neuvoja. Levolla ja kipulääkkeillä siitä selvisin onneksi jalkeille, mutta viimeistään silloin uskoin, että kyllä mua ihan oikeesti sattuu selkään, hiukka kesti...

On tää surkeeta kun ei voi pomppia riemusta, mutta kun tästä taas paranee, niin on kahta hauskempaa!!