Peto irti!

Olipas kerrassaan kiva päivä, on se vaan mukavaa, kun on aina välillä mukavaa! :) Aamulla heräsin ajoissa, kerrankin, tässä sairaslomalla on tahtonut ihmeesti yöunet venyä päiväsajan puolelle ja sekös sitten on saanut mut kiukkuiseksi jo het alkuunsa.

No tänään tuli parempi lähtö. Aamulenkillä törmättiin Osmon kanssa supikoiran pentuun, hitsi miten söpö otus, kyllä kannattaa möhkiä pitkin metsiä! Pikkupeto antoi mun mennä ihan viereen pällistelemään, mutta Osmon nähdesään sai hirmuisen murinan aikaiseksi, niinpä me sit jätettiin se rauhaan. Toivottavasti supiemo oli jossain lähellä ja tuli pian hakeen pennun pois lenkkipolun varresta.

Lenkin jälkeen söin ja otin vielä pienet kauneusunet ennen kun lähdin salille tekemään ohjauksen ja oman selkätreenin. Pakkasin reppuun välipalaksi ompun ja muutaman paistetun broilerinfilepalan ja mutustelin ne vauhdissa matkalla metrosta salille, pysyy ruokarytmi tasaisena! ...sain kyllä muutaman kummeksuvan katseen kun söin tupperikiposta kadulla kävellessäni, ketään ei ois varmaan ihmetyttänyt karkkipussi, suklaapatukka tai jätskituutti?! Mur! Antakaa mun syödä rauhassa!!

Puntilta sitten kipin kapin olkapääkontrolliin työterveyslääkärille; lisää saikkua ja lähete toisen tohtorin pakeille... Lepoa, kylmää ja tulehduskipulääkkeitä kunnes toisin määrätään.

Vähän meinas madaltaa mieltä tää kropan reistailu, mutta onneks Pirre piristi mua puurotarjoilulla ja matkakertomuksilla. Höpöttäessä meni niin pitkään, että oli aika lähteä toistamiseen salille. Päivän saldona on kolmet märät treenivaatteet - ei huono saavutus lainkaan! Oli taas kerran oikea päätös lähteä aamulla liikkeelle!