Vaarallinen kuljetus

Korkkasin tänä aamuna rullaluistelukauden ja täytyy sanoa, että oli kyllä aika kullannut muistot... Ei se rullailu ollutkaan ihan niin kevyttä ja iloista touhua kuin ajattelin. Hmmm, tai sit musta on tullut vaan vanha ja väsynyt. Vieraat lapsetkin nimitteli mua tädiksi metrossa! Kriisi!!

Joopajoo, lähdin siis aamulla reteesti rullaluistelemaan töihin, mutta muutaman kilometrin jälkeen mun oli pakko hypätä välillä metroon. Alaselkää ja sääriä pakotti niin maan pirskatisti! Säärten ulkosyrjään nousi sellaiset peukalonpään kokoiset pallurat, eikä jarruttaminen meinannut enää onnistua lain! Hurjan vaaralliseltakin luistelu tuntui, kun ei mulla tietenkään ole minkäänmoisia suojia ja selässä oli vielä painava reppu tasapainoa horjuttamassa. Jos ois tullut poliisit vastaan niin oisin varmaan saanut syytteen liikenteenvaarantamisesta! ;) Viimeiset kilometrit taas luistelin sinnikkästi ja pääsin kuin pääsinkin ihan ehjänä töihin. Stressi- ja liikenneraivotasot oli varmaan niin korkealla, että kaloreita kului tuplana pelkkään pään jäähdyttelyyn, tuli viileä suihku tarpeeseen!

Illalla on sitten ohjelmassa kunnon selkätreeni, mutta taidan jättää alaselän rauhaan aamuisen rasituksen tähden, saas katsoo mitä keksin tilalle... Äh! Nyt mulla soi päässä lasten liikennelaulu: "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä..." Lallalaaa, toivottavasti se tarttuu jollekin muulle ja ja menee pois mun mielestä!