Kimuranttia

Miten tää voi olla tämmöistä? Mulla oli yhtäaikaa hyvä ja huono päivä, enkä nyt osaa päättää, että kumman puolelle kokonaisuus kallistuu...asian ei voi vaan antaa ollakaan, kun välillä ahdistaa kaikki sotkut ja välillä on taas mukavan seesteinen mieli. Saiskos välillä siirtää elämän automaattiohjaukselle ja pikakelaukselle, ettei tarviis ite päättää mistään - ihan sama mitä päättää, kun aina astuu jonkun varpaille!

Joopa joo. Kahdet hyvät treenit tuli tehtyä, aamulla harjoittelin käsilläseisontaa, pressejä ja ojentajapunnerruksia, pitkästä aikaa tuntui, että treenistä oli tosissaan hyötyä ja olin ehkä hiukan edistynytkin. Järkky jälkihiki iski vasta töissä aamupuuron jälkeen, mahtoikohan se johtua jumpasta vai siitä, että pitkän sairasloman jälkeen pääsin taas jatkamaan arkista puurtamista?! ;) Olipa muuten mukavaa olla töissä, siellä tietää aina tarkalleen mitä pitää tehdä, eikä tuu valinnan vaikeutta niin kuin kotona; hmmmm..katsoisko telkkaa, lukisiko lehden vai pitäiskö siivota? Menee välillä vaikeaksi...

Takaisin raudan pariin: töitten jälkeen kävin treenaamassa selän. Leuanvedot meni paremmin kuin viimeviikolla, kiva, kiva! Kyllä pari kevyehköä päivää tekee ihmeitä, jaksaa taas treenata uudella innolla! Soutuliikkeet ei vieläkään tunnu hyviltä alaselässä, joten niiden kanssa otin varovaisesti, mutta olihan toi ihan hyvää vammaisliikunnaksi. Ei auta valittaa. :D

Nonnii, kokonaisuutta kun ajattelee niin kääntyyhän tämä hyväksi päiväksi, mitä sitä turhaan ruikuttaakaan, kun ei se asioita miksikään muuta.