Epätasapaksua

Ylämäki, alamäki, ylämäki... Onneks ei ole pitkää tasaista, pysyy mieli virkeänä! Meinaa väkisin iskeä flunssa päälle, mutta vielä olen onnistunut taistelemaan sitä vastaan C-vitamiinin ja levon avulla. Muutenkin näyttää tulevan elämässä mutkia matkaan, mutta nyt ei auta muuta kun pitää tavoite kirkkaana mielessä ja pakertaa entistä kovemmin etiäpäin. On sitä hurjemmistakin kurveista selvitty dietistä huolimatta, tai ehkä juuri sen avulla. Välillä on helpottavaa, että edes ruokailu ja liikunta seuraavat tuttua kaavaa, vaikka ympärillä myllertää!

Viikonloppuna pääsen "katkaisuhoitoon" vanhempien luokse Raumalle. ;) Ihana riiviöpikkusiskoni tulee vaihdossa tänne hoitamaan laumanjohtajan pestiä. Äiti saa lomaa äkäpussista, minä koirista ja meillä kaikilla on niin mukavaa! Toisen pikkuisen sisareni aion raahata seurakseni punttikselle, vanhalla tutulla salilla on kiva käydä treenaamassa ja lämmittelemässä muistoja harrastuksen alkuajoilta. Eiköhän tuosta minilomasta saa taas puhtia muutamaksi viikoksi, sitten alkaa olla kisat jo niin lähellä, ettei muuta pontta jaksamiseen tarvitse hakeakaan!

-EDITTIÄ-
Bloggerissa on ollut jotain kummallisia teknisiä ongelmia ja yksi postaus tahtoo kadota ihan väkisin, liitän sen nyt tähän perään:
----------------------------------------------------------------------------------

LAUANTAI, HELMIKUU 04, 2006

Nälkäpäivä

Saisko tähän kroppaan jälkiasennuksena päivitettyä off-napin, tai pausekin riittäis, kiitos? Minnekähän voisin mennä esittämään tuon kysymyksen? Tauko tekis terää, ei mikään loma, vaan tauko itsestäni - niin että voisin vain olla olematta, kun en nyt jaksais olla mun kanssani. Oon välillä tosi, tosi rasittava!

Mun piti tänään nukkua pitkään, että ruoka "riittäisi" paremmin koko päiväksi ja kunnon lepo tekisi muutenkin ihmeitä. Heräsin jo kuudelta, enkä saanut enää sen jälkeen unta, onnistuin pysymään sängyssä puoli seitsemään saakka, mainio suoritus kerrassaan... Keitin kahvit ja join kupillisen, tehden taas siinä ohella ainakin kymmentä eri asiaa kerrallaan. Ihastuttavan rauhallinen alku viikonlopulle!

Lenkille toppasin kolme kerrosta vaatetta, ulkona on aikamoinen paukkupakkanen. Lähdin sauvomaan heti kun päivä hiukan sarasti. Alkumatkasta jouduin riitelemään keskenäni, että joko voin kääntyä takaisin kotiin puuroa syömään, vai pitääkö mun oikeesti kävellä ihan koko lenkki?! Sitten huomasin auringonnousun, joka alkoi niin kauniina, että päätin seurata sitä pidempään. Kävelin metsässä ja pelloilla niin kauan, että oli jo ihan valoisaa. Siinä kului pari tuntia hujahtaen! Aamulenkki venähti pitkäksi, mutta haitanneeko tuo? Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan ulkoilusta ilman suorituspaineita, ei tarvinnut luontoa ihastellessa laskea askelia, eikä valotolppia matkanvarrelta.

Päivä onkin sitten kulunut siivotessa ja aina sitä seuraavaa ruokaa odotellessa. Joko voi syödä? Ei, siivoan ensin kylppärin. Joko nyt? Vielä yksi koneellinen pyykkiä... Nälkä-ajatus on iskostunut tiukasti päähän, en kyllä usko itseäni, vielä on niin paljon syötävää, etten voi oikeesti olla näin nälkäinen! ;)

KIRJOITTI MIMMI AT LAUANTAI, HELMIKUU 04, 2006