Tunteita ja tuoksuja

Hip hei! Sormus melkein tippuu ja vyön saa kiristää vimppaan reikään, minähän kutistun! :) Kohta housunlahkeet lepattaa tuulessa, eikä auringonpaisteessa meinaa tunnistaa edessä kulkevaa varjoa omakseen, kun se on niin soukka ja kapoinen! Näillä ajatuksilla jaksaa taas hienosti koko päivän, nälästä huolimatta.

Nyt on kyllä tosi hyvä olo, semmoinen kevyt ja energinen. Ei tuo nälkäkään mikään hirviö ole, lähteehän se pois aina hetkeksi syönnin jälkeen. Taidan kuitenkin syödä vielä reilusti enemmän kuin keskiverto toimistotantta. Ei muuten ole ihme, että tädit on niin monesti kärttyisiä...

Ootteko huomanneet, että aistit herkistyy, kun dietti etenee tiettyyn pisteeseen? Esimerkiksi eilen aamulla asematunnelissa tuoksui lämpimille korvapuusteille. Kyllä tuon varmaan huomaisi normaalistikin, mutta nyt mun oli pakko kiiruhtaa heti raikkaaseen ulkoilmaan. Tuntui että pelkkä hengittäminenkin lihottaa! Tuoksu oli niin vahva että sokerin, voin ja kanelin melkein maistoi suussaan. Eikä onneks yhtään tehnyt mieli! ;)

Metrossa on ikävä arvailla vieruskaverin edellistä ateriaa hengityksenhajusta: "Onkohan se syönyt Mäkkärissä vai Hesessä? No, hampurilaisen kumminkin... Miltäköhän se maistuis, tekeekö mun mieli? Ei. Mitäköhän mun tekis mieli, jos voisin syödä mitä vaan?" jne. Viimeiseen kysymykseen olen luonut itselleni automaattivastauksen diettiä varten: "Kaurapuuroa!". :tylsä: En anna itselleni enää edes mahdollisuutta turhiin mielihaluihin, koska olen niin huono vastustamaan kiusauksia.

Lähtipä vähän juttu rönsyilemään, mutta vielä vähän vaistoista. Mulla on yleensäkin aika harjaantunut silmä kaikenmoisten viipeltäjien bongailuun, olen oppinut, että on parempi huomata rusakko ennen kuin koira aloittaa sen takaa-ajon, muuten käy jollekulle köpelösti. Mutta, nykyisessä olotilassa näen elikoita jatkuvalla syötöllä!? Hiiriä vilahtelee kaupungissakin yllättävän paljon, yks aamu näin uhkarohkean ketun kipittämässä pitkin lenkkipolkua, rusakot ja kissat vaan vilisee silmissä... Huomiokyky tuntuu olevan hyvässä terässä.

Johtuukohan vaistojen aktivoituminen siitä, että alan alkukantaisesti valmistautumaan jonkinlaiseen metsästystunnelmaan? Kroppa on laihtumisen vuoksi hälytystilassa, jolloin ihminen alitajunnan ohjaamana alkaa nuuskimaan ja havainnoimaan ympäristöstä kaikkea syötäväksi kelpaavaa? Pitää olla tarkkana, etten joku päivä pinkaise nälissäni puvun perään... Sisälläni saattaa piileskellä pieni peto!