keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006

Ylikierroksia

Mun keskittymiskyky arkisiin asioihin on ihan hukassa. Sinkoilen päättömästi paikasta toiseen - ja taas takaisin, kun en enää muista mitä olinkaan tekemässä. Kadonnut ajatus on käytävä hakemassa sieltä missä sen viimeksi vielä muistin. Toisinaan se löytyy ja joskus taas ei: "Ei se kai ollut mitään tärkeetä..."

Hyvän TV-sarjan katsominen on työlästä, kokonaisen elokuvan lähes mahdotonta. Kirjaa jaksan lukea muutaman sivun, mutta heti jos tulee tylsempi kohta, niin kiinnostus lopahtaa kokonaan. Viihde pitäis saada syötettyä aivoihin pikakelauksella, ettei se kuluttaisi aikaa, jonka voisin käyttää hyödyllisemminkin. Ei kuulosta kovin rentouttavalta.

Sitten itseterapiaan. ;) Mikä pakko mun on katsoa telkkaa, jos ei kiinnosta? Voin vaikka mieluummin lähteä koirien kanssa kävelylle tai lakata varpaankynteni. Turhan sähläämisen saan loppumaan tekemällä vain yhden asian kerrallaan. Tiskikoneen täyttö, laskujen maksu ja pyykkien viikkaus on kolme erillistä asiaa, ei yleisesti "kotihommia".

Treenit ja dietti on mallillaan, kaikki arkiaskareista puuttuva keskittyminen onkin varmaan käytetty niihin... Niin se kai on, ettei kaikkea voi saada kerrallaan. Laitanpa tähän pienen vastakkainasettelulistan aiheesta "Mitä tekisin jos en..."
  • yrittäisi polttaa rasvaa aamuliikunnalla? Heräisin n. puolituntia myöhemmin. Söisin samanlaisen aamupalan kuin nytkin aamujumpan jälkeen. Lukisin lehteä liian pitkään, niin että tulisi hirveä hoppu pukea (kiristävät) vaatteet päälle, ulkoiluttaa koirat ja rynnätä jo hetki sitten menneeseen bussiin.
  • söisi tarkkaan suunniteltuja ja punnittuja ruokia? Söisin normaalien "body-ruokien" lisäksi silloin tällöin herkkuja, suklaata, pullaa, keksejä yms. yleensä töissä kahvitauolla. Unohtaisin välillä eväät kotiin ja kävisin jossain buffetlounaalla -> ähky. Olisin ärtynyt kun taas tuli syötyä liikaa.
  • treenaisi lähes päivittäin? Voisin käyttää enemmän aikaa koiriin, kavereiden kanssa oleiluun, siivoamiseen ja kodin sisustamiseen. Treenaisin kuitenkin 3-4 kertaa viikossa, mutta olisin ehkä hiukan skarpimpi, kun vapaa-aikaa olisi enemmän.

2 Kommentit:

Blogger Unknown sanoi...

Moro! Hihi, mua nauratti tuo sun lista. :D Kyllä kuule dieetillä vaan moni asia on paljon kivempaa! Mietis nyt vaikka tätä. Jos tosiaan olisit offilla, moni asia ottais paljon enemmän päähän.

-Joskus ei jaksaisi mennä treenaamaan, kun telkkarista tulis joku paljon tärkeämpi tosi tv -ohjelma. Illalla ottais päähän, kun tuli makoiltua sohvalla ja se loistava keskittymiskyky tuli käytettyä tv-ohjelman tuijottamiseen sen sijaan, että treenistä olisi saanut ihanan endorfiiniryöpyn.

-Joskus aamu lähtisi käyntiin niin, että jo aamupäivällä tekisi mieli herkkuja ja "koska olen offilla", voisin ostaa niitä. Paha olo, mutta kun päivä kerta meni jo perseelleen, niin sama ahtaa lisää. Illalla totaalinen morkkis - "miksi en noudata ruokaohjelmaa vaikka olen semmoiseen pistänyt isot rahat?" Puhumattakaan seuraavan aamun turvotuksesta, ne farkut kun eivät edes normiaamuna meinaa mahtua jalkaan!

-Joskus vaparitreeneissä huomaisit, että perhana, painoa on niin paljon ettei pressit enää edes pysy. Pitää siis joko päättää mennä kisoihin, että jaksaa dieetata tai aloittaa dieetti itsekseen, joka helposti jää kesken koska varsinaista, erittäin hyvää syytähän siihen ei ole. Viikko menisi tällä "huvin vuoksi" -dieetillä ihan helposti, mutta sitten alkaisi tulla näitä "eihän mun nyt oikeesti tarvii.." -syitä. Eikä ne pressit edelleen pysyisi.

-Joskus olis ihana lähteä tyttöjen kans baariin vähän tanssahtelemaan, mutta vaatekaapista mikään kiva vaatekappale ei sovi enää päälle. Ks. edellinen kohta.

Loppupäätelmä on siis, että offilla ollessa taitaa jokainen tämän lajin harrastaja aina haaveilla siitä dieetistä. Dieetillä haaveillaan offista ja vapauksista. Siltikin TÄMÄ vaihe dieetistä pitäisi vielä olla kivaa! Paino putoaa, kroppa tiukentuu, treenit kulkee, pää ei ole totaalisen jumissa. Siispä... enjoy! Ja pidä häntä pystyssä, vaikka hakaneulalla. :)

26 tammikuuta, 2006 15:08  
Blogger Mimmi sanoi...

Kiitos piristyksestä! :D

Eilisen postin pointin piti tosiaankin olla se, että ihmettelen hiukan miksi olen jo tässä vaiheessa diettiä näinkin ulalla. Pointti vaan näyttää UNOHTUNEEN kesken kirjoituksen... 8)Pääasia on kuitenkin se että nauttii tästä hommasta! ;)

26 tammikuuta, 2006 16:36  

Lähetä kommentti

<< Home