Vaihtelu virkistää!

Viikonloppu vilahti nopsaan ohitse, teki hyvää vaihtaa välillä maisemaa. Yleensä vapaapäivät kuluvat dietillä tunteja laskien, syömisestä seuraavaan ja treenistä taas syömiseen. Kyläillessä on sen verran enemmän touhua ja seuraa, ettei moiseen kyttäilyyn ole tarvetta. Kyllä kroppa ilmoittaa, lähes kellon tarkkuudella, milloin sitä ruokaa tarvitaan.

Pinna on hiukkasen liian piukalla, ellen saa syödä just silloin kun kuuluu. Äiti-rukka joutui muutaman kerran aikamoisen äksyilyn kohteeksi, kun alkoi väärässä raossa kommentoimaan ruokieni tylsyyttä ja mauttomuutta... Mitä sekin muka tietää, nälkäisenä pelkkä riisikin maistuu gourmet-aterialle?! ;)

Voiko tehdä kaksi kertaa maailman parhaan ja hienoimman aamulenkin? No, minä ainakin tein. Luantaina kävelin merenjäällä, luonto ja sää oli upeita, olipa Elämys! Sunnuntaina otin alleni isäpuolen maastopyörän ja lähdin painelemaan minkä jaloistani irti sain. Mahdottoman tehokasta ja hauskaa liikuntaa tuo pyöräily, reidet ja pakarat oli tulessa ja hiki virtasi maiseman vilistessä ohitse. Vauhdin hurmaa!

Kotona ollessa meinaan kangistua kaavoihini. Kierrän aamusta toiseen sitä samaa vanhaa lenkkiä, ainut vaihtelu muodostuu siitä, että mukana joko koira tai sauvat, tai ehkä molemmat... Saatanpa joskus vaihtaa kiertosuuuntaakin. Wau! Eipä ole kumma, jos silloin tällöin puuduttaa. Täytyy tehdä parannus!