Hiiriä

Luin Kuntoplus-lehdestä aamuetujalkatreenin päälle aerobista tehdessäni mielenkiitoisen jutun liikuntariippuvuudesta. USA:ssa tehdyissä eläinkokeissa on huomattu, että liikuntaan voi kehittyä samankaltainen fyysinen riippuvuus kuin esimerkiksi huumeisiin tai alkoholiin. Tutkijoiden mukaan liikunnallisten hiirten aivoissa havaittiin aktivoitumista samoilla alueilla kuin narkeilla tai alkoholisteilla, jos totunnainen liikunta estettiin niiltä.

Tutkimuksen tulokset pätevät lukemani perusteella todennäköisesti myös ihmisiin. Liikumattomuudesta voi seurata oireena levottomuutta, ärtymystä, heikentynyttä keskittymiskykyä ja univaikeuksia. Onneksi en kärsi kuin kaikista edellämainituista. Eipä hätää, koska tämä on väliaikaista ja palaudun entiselleni kunhan kisat on käyty. Pienimuotoinen liikunta-addiktio normaali elämässä tekee vain hyvää vyötärönympärykselleni! ;)

Oikeassa takaolkapäässäni pesii elohiiri. Vähän väliä lihas nytkähtelee itsekseen ja se tuntuu aika hassulta, tää on taas tätä loppudietin oirelua. Kaikki mahdolliset mangneesiumit, riittävät juomiset ja natriumit pitäis olla kohdillaan, mutta silti nyppii. Tästäkin selvitään, kunhan säästyn kramppailulta. Pohjekramppi on yksi kurjimmista heräämistavoista, mitä tiedän...

Töitä pitäis varmaan tehdä sormikkaat kädessä. Näppäimistö ja hiiri ovat jotenkin 'yläviistossa', eli kämmen on korkeammalla kuin kyynerpää, veri ei jaksa lämmittää viimeisimpiä ulokkeita siispä sormet on aivan jäässä. Myös nenä, varpaat, korvat ja välillä peffa kärsii toisinaan kylmästä, vaikkei niiden asento kovin yläviisto olekaan.

Voipi olla, että joudun tänään jättämään iltatreenin väliin, koska olo on flunssainen ja järjen käyttö sallittua, joskus jopa suotavaa. Johtuukohan sairastuminen palelusta vai palelu sairastumisesta? Ei varmaan kumminkaan päin, vaan minussa pesii elohiiren lisäksi pöpö, kumpaakaan ei ole kutsuttu, joten niiden sopisi häipyä aika vauhdilla.