Ylireagointia?
Sain treenattua kädet, eikä siihen tarvittu kuin kaksi salikäyntiä... Välillä täytyi pitää parin tunnin raivonlaannutustauko ja palata sen jälkeen takaisin painojen ääreen. Tulipa tehtyä!
Huomasin, että päiväkirjani oli osunut sattumalta Valo-blogin haaviin ja sitä kommentoidaan, mitenkä sen nyt sanoisi, mielenkiintoisesti... Toivottavasti tämä kirjoitteluni ei anna ulkopuoliselle lukijalle sellaista kuvaa, että fitnessarki on jonkinlaista nälkäkuolemasta unelmointia. Pelottavaa jos saan tämän siltä kuulostamaan?! Alan kohta kirjoittamaan vain ympäripyöreän yltiöpositiivista soopaa, niin näyttää nätiltä ja kaikki on aina parhain päin, eikä koskaan ole nälkä. Miksi on hyväksytympää syödä ja jähmettää itsensä sairaaksi, kuin urheilla ja dietata, kylläkin kropan sietokyvyn rajoilla, mutta siitä huolimatta suhtkoht terveenä? Vain siksikö, että liikkumattomuus ja syöminen on helpompaa ja vaatii vähemmän yritteliäisyyttä? Säilyykö se "ylimääräinen" kapasiteetti ja energia johonkin yhteiseen hyvään? Saanen epäillä.
Huomasin, että päiväkirjani oli osunut sattumalta Valo-blogin haaviin ja sitä kommentoidaan, mitenkä sen nyt sanoisi, mielenkiintoisesti... Toivottavasti tämä kirjoitteluni ei anna ulkopuoliselle lukijalle sellaista kuvaa, että fitnessarki on jonkinlaista nälkäkuolemasta unelmointia. Pelottavaa jos saan tämän siltä kuulostamaan?! Alan kohta kirjoittamaan vain ympäripyöreän yltiöpositiivista soopaa, niin näyttää nätiltä ja kaikki on aina parhain päin, eikä koskaan ole nälkä. Miksi on hyväksytympää syödä ja jähmettää itsensä sairaaksi, kuin urheilla ja dietata, kylläkin kropan sietokyvyn rajoilla, mutta siitä huolimatta suhtkoht terveenä? Vain siksikö, että liikkumattomuus ja syöminen on helpompaa ja vaatii vähemmän yritteliäisyyttä? Säilyykö se "ylimääräinen" kapasiteetti ja energia johonkin yhteiseen hyvään? Saanen epäillä.
2 Kommentit:
Meillä jokaisella on hyvät ja huonot päivämme. Sallittakoon näin olevan, jottei elämä kävisi tylsäksi ja tasapaksuksi hymyilemiseksi. Negatiivisten mietteiden kirjoittaminen toimii ainakin mulla jonkinlaisena paineentasaajana, varaventtiilinä. Kun saa asiat "paperille" vituttaa edelleen, mutta kuitenkin hiukan vähemmän ja eri sävyyn kuin aiemmin. Kaikki ulos vaan, Mimmi! Viis muista ja muiden mielipiteistä. Omaa elämää täällä on katsottava ja siedettävä päivä toisensa jälkeen, joten tehkäämme se kukin omalla ja itsellemme parhaalla, sopivimmalla tavalla.
Ja niin... kateutta on maailma ja Blogistan pullollaan ;)
Tsemppiä loppurutistukseen! Tuokoon kevätaurinko paljon uutta puhtia ja iloista mieltä Sulle! Ja meille kaikille :)
Totta puhut Hermis! Kiva kun saa tällaista palautetta kokeneemmalta bloggaajalta! En yleensä ole kovin herkkänahkainen muiden mielipiteille, mutta nyt on sellainen kausi päällä, että saan käännettyä saamaani positiivisetkin kommentit vittuiluksi. Näin suoraan sanottuna. ;)
Säälin saa pyytämättäkin, kateus pitää ansaita, eikös sitä niin sanota?! :D
Lähetä kommentti
<< Home