Jaa hymyä!

Nyt alkaa olla aika palata takaisin maanpinnalle, johan sitä tuli muutama päivä liideltyä ihan omissa maailmoissa. Puolentoista päivän juomattomuus sujui ihmeen kepeästi, aiemmista kokemuksista katsoen olin varautunut paljon janoisempiin tunnelmiin, ehkä olotila siksi tuntuikin niin siedettävältä. Kun varautuu valmiiksi pahimpaan, niin ei voi ainakaan pettyä - sitäkö tässä nyt haetaan, näin ajateltuna kaikki hiukankin huonointa paremmat tulokset ovat pieniä saavutuksia. Myönnän, että monesti ajattelen juuri tällä kaavalla, pitäisiköhän ryhtyä pikkuisen kunnianhimoisemmaksi, tiedä sitä sitten... Juomattomuuteen ja janon sietoon pahimman odotus ainakin toimii kuin nakutettu!

Enpä osannut odottaa, että kameralle "keikistely" olisi noin rankka homma, pukkasi kunnon hien pintaan, vaikka kroppaa olikin kuivateltu. Hauskaa se silti oli, vaikken minä tuollaista itselleni päätyöksi haluaisi. ;)

"Jännitä sitä vatsaa (tai hauista, reittä, olkapäätä, takapuolta, mielellään saisi olla koko vartalo kestokrampissa)! Levitä selkä! NO, hymyile nyt! Ei kun irvistä! Asennetta! Nosta jalkaa vähän korkeammalle - Joo nyt on hyvä, pidä toi!!"
Tosi hyvä onkin, mulla on jalka korvassa ja naamalla kauhea smaili, ou jee, mä pidän tän, ota sinä vaan ihan rauhassa niitä kuvia, ei tässä mitään hätää oo...

Kaikki kuvaajat oli oikeesti tosi ihania, mulla ei tosiaankaan ole mitään valittamista! Kiitos avusta ja kärsivällisyydestä! :) Avustajille sievä niiaus, olisin ollut pulassa ilman jeesiä. Sain myös hirmuisesti tsemppiä diettiin kaikista salilla kuulemistani kannustavista kommenteista, kiitos, olette mahtavoita! Mutta nyt mä meen syömään ja juomaan. Huomenna alkaa viimeisten viikkojen revitys ja kohta olen Äärettömän Nälkäinen ja Todella Väsynyt, odotan innoissani tulevaa rääkkiä, hulluilla on halvat huvit!