Kuntotumista

Koitanpa pikkuhiljaa palata taas normaaliin rytmiin. Olkapää leikattiin (tähystyksellä, vaan 4 pientä reikää ja muutama hassu tikki) viikko takaperin ja tässä on ollut vähän kädetön meininki...

Leikkauspäivänä mun suurin huoli oli syöminen, tai siis oikeastaan syömättömyys. Nukutuksen takia en saanut syödä kuuteen tuntiin ennen leikkausta, enkä sitten viitsinyt herätä aamuyöstä syömään aamupalaa, koska ajattelin selviäväni hyvin iltapäivään kunnes homma olisi ohi.

Tällaisessa tilanteessa leikkaus tietysti mun tuurilla myöhästyi useammalla tunnilla ja jouduin odottelemaan vuoroani sairaalan aulassa nälissäni ja kaikenlisäks vielä niihin possunpunaisiin sairaalavaatteisiin pukeutuneena! Ruoka oli ekana mielessä kun heräsin pikku pökkerössä nukutuksesta, onneks hoitajat oli kilttejä ja ruokki mut tosi nopsaan, vaikka varoittelivatkin, että saattaa tulla paha olo jos heti syön. No ei tullu - kun oli niin nälkä!

Paha olo tuli vasta keskiyöllä kotona kun olin pupeltanut viidessä tunnissa koko päivän safkat (itse aiheutettu ähky siis ;). Teemu oli hakenut mulle kaikenmaailman herkkuja ja ne oli pakko syödä heti pois, ettei hyvässä mallissa oleva ruokavalioni sekoitu useammaksi päiväksi - vaikka sekoittui sekin sitten loppujen lopuksi vielä pikkuisen lisää, kun päätin lähteä loppuviikoksi äidin hoivattavaksi.. Ihanaa kun saa välillä olla ihan avuton!

Kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen jumpannut olkapäätä sairaalasta saamieni ohjeiden mukaan kolme kertaa päivässä heti leikkauksen jälkeisestä päivästä lähtien ja käsi liikkuu jo ihan kohtuu mukavasti. Eihän sillä nyt vielä mitään ihmeitä tehdä, mutta saan sentään jo naamani pestyä omin avuin ja vetoketjullisen paidan itse päälleni, se on paljon se! Onneks kysessä on vasen käsi, joka on mulla yleensäkin se tarpeettomampi.

Salillakin olen käynyt jo vähän kuntopyöräilemässä ja venyttelemässä, eihän sieltä poiskaan osaa pysyä ja on siellä turvallisempaa liikkua kuin ulkona liukkaalla lumella. Hiljaa hyvä tulee!