Herätys

Alkaahan tämä elo jo helpottamaan kun otin perjantain ja lauantain täysin levon kannalta. Välillä kannattaa leputtaa oikein kunnolla jos olotila sitä vaatii, vaikka se vaikealta tuntuukin. Väsymys ei ole aina vain merkki laiskuudesta, vaan kehon varoitus sairaudesta...yritän nyt viimen takoa tuon tiedon tyhmään päähäni!

Joskus on vaan niin hankalaa erottaa oikeaa väsymystä laiskuudesta ja monesti sitä painaa väsähtäneenä vielä entistä kovempaa välttääkseen laiskottelun ja varsinkin sitä seuraavan morkkiksen. Noh, täytyy kyllä myöntää, että viimeviikkojen flussaoireet ja uupumus olivat aika selviä merkkejä siitä, ettei alavireeni johtunut pelkästään laiskuudesta, mutta pääkön on vaikea antaa periksi edes itsellensä.

Heräsin karuun todellisuuteen ja levon tarpeeseni vasta kun minun piti kirjoittaa kevennettyjä treeniohjeita pitkästä flunssaputkesta toipuvalle asiakkaalleni. On se kumma, että muille pystyy kyllä antamaan järkeviä neuvoja, mutta niiden soveltaminen itseensä on syystä tai toisesta todella hankalaa.

Sama "ongelma" koskee myös omaa kisadiettiäni; vaikka olen diettirulijanssin jo muutaman kerran läpikäynyt ja periaatteessa tiedän miten homma menee, niin olisin aivan pulassa, ellen saisi valmentajalta apua ja tukea dietin suunnitelussa (kiitos Aki!). Sitä on jotenkin sokea omille jutuilleen, diettimielessä ajaisin itseni varmaankin kuukaudessa nälkäkuoleman partaalle ja kidutuskalorille, kun tuloksia ei syntyisi omasta mielestäni riittävän nopeasti - dietti kaatuisi omaan mahdottomuuteensa alta aikayksikön!

Jatkuvasti tässä oppii uutta itsestään ja samalla huomaa, miten vähän lopultakaan mistään mitään ymmärtää... Onneksi ei tarvitse kuitenkaan yksinään räpistellä: "Ne asiat, joita emme halua nähdä itsessämme, näemme helposti toisissa, ne tarpeet ja tunteet, jotka ovat itsellemme kiellettyjä tai uhkaavia, näemme toisissa tai puhutamme toisten kautta."