Laiskamato

Voi että kun laiskottaa... Haukotus! Oltiin just hetki sitten aamukävelyllä Tiinan kanssa ja kotiin tullessani parkkeerasin itseni tähän pöydän ääreen - kera herkullisen puurokulhon ja höyryävän appelsiinikahvikupillisen.

En meinaa millään saada itseäni uudelleen liikkeelle. Mun pitäis ryhtyä reippaaksi kodinhengettäreksi, siivota vaatekaappini ja pestä kilpparin akvaario, plaah! Keksin kyllä kaikkea muuta vähemmän tuottoisaa ja mukamas tärkeää touhua, ettei tarviis siivota. Ikävien askareiden välttely on ahdistavaa, kun tietää, että lopulta ne on kuitenkin tehtävä. Koitanpa nyt sit psyykata itseni siivoustuulelle. Hitto kun olisin yhtä järjestelmällinen kuin pikkusiskoni, koti ois aina tiptop ja ystävänpäiväkortit tulisi lähetettyä viivasuorine riveineen ajoissa perille, nyt ne on persoonallisesti ainakin päivän myöhässä... :D Niin että hyvää eilistä ystävänpäivää vaan kaikille!!

Haa! Just tuli puhelu, että ainakin yks kortti oli ajoissa perillä, en olekkaan niin epäonnistunut kuin luulin ;)

Kaippa tämä on vain tärkeysjärjestyskymysys, salille tai lenkille lähtö harvemmin tuottavat minulle samanlaista välttelyä kuin siivoaminen, jotenkin vaan salilla saavutetut tulokset tyydyttävät mua enemmän kuin siististi viikatut vaatepinkat, ja itsessään treenaminen on hurjasti hauskempaa kuin viikkaaminen! Jos en nyt lopeta kirjoittamista niin perustelen pian itselleni, että miksei vaatekaappia tarvitse lainkaan siivota, joten parasta nyt ryhdistäytyä! Viikkaaminen on sitäpaitsi hyvää ja tarpeeksi kevyttä kuntotusjumppaa olkapäälle.