Kui käveis?

Olis mielenkiintoista nähdä, että kuinkakohan kävis jos loppettais päivittäisen liikunnan ja söis miten sattuu...tulipa vaan mieleen, kun mullois nälkä, eikä täältä työpaikalta tai lähimaastosta saa mitään säädyllistä syötävää. Tällä ruokahalulla musta tulis varmaan toivottoman pullea - yhtä leveä kuin oon pitkä! ;) Vai vähenisikö syöminen ellei liikkuisi? Epäilen vahvasti! Ei taida olla paluuta vanhaan ns. normaaliin elämään, mullahan sekois pää jos lopettaisin tämän itsekontrollin; söisin itseni sairaaksi tai lakkaisin syömisen kokonaan, ei voi tietää...

Siitä on muuten ihan hirveesti aikaa kun viimeksi olen pysynyt yli kolme päivää poissa salilta, voi olla vuosia, koska aina lomareissuillakin ollaan käyty treenaamassa. Saan tästä helpolla keinolla itselleni uuden elämyksen, jätän vaan viikoksi treenit pois niin johan on Huimaa ...toisten pitää lähteä viikoksi viidakkoon saavuttaakseen saman fiiliksen, kyllä mulla on helppo elämä! ;) Toi on kyllä niin jännä juttu, että sitä pitää harkita vähän pidempään, vielä tänä kesänä en usko siihen ryhtyväni.

Lähden tästä tarkistamaan, että onko aamuiset ojentajatreenivaatteet jo ehtinyt kuivua salin pukukaapissa, samalla menen rääkkäämään jalkani voimattomiksi ja toivottavasti onnistun karkottamaan myös tän saamattoman olon, jotenkin tuntuu, etten saa nyt itsestäni ihan tarpeeksi irti! Äyks!!

Kimuranttia

Miten tää voi olla tämmöistä? Mulla oli yhtäaikaa hyvä ja huono päivä, enkä nyt osaa päättää, että kumman puolelle kokonaisuus kallistuu...asian ei voi vaan antaa ollakaan, kun välillä ahdistaa kaikki sotkut ja välillä on taas mukavan seesteinen mieli. Saiskos välillä siirtää elämän automaattiohjaukselle ja pikakelaukselle, ettei tarviis ite päättää mistään - ihan sama mitä päättää, kun aina astuu jonkun varpaille!

Joopa joo. Kahdet hyvät treenit tuli tehtyä, aamulla harjoittelin käsilläseisontaa, pressejä ja ojentajapunnerruksia, pitkästä aikaa tuntui, että treenistä oli tosissaan hyötyä ja olin ehkä hiukan edistynytkin. Järkky jälkihiki iski vasta töissä aamupuuron jälkeen, mahtoikohan se johtua jumpasta vai siitä, että pitkän sairasloman jälkeen pääsin taas jatkamaan arkista puurtamista?! ;) Olipa muuten mukavaa olla töissä, siellä tietää aina tarkalleen mitä pitää tehdä, eikä tuu valinnan vaikeutta niin kuin kotona; hmmmm..katsoisko telkkaa, lukisiko lehden vai pitäiskö siivota? Menee välillä vaikeaksi...

Takaisin raudan pariin: töitten jälkeen kävin treenaamassa selän. Leuanvedot meni paremmin kuin viimeviikolla, kiva, kiva! Kyllä pari kevyehköä päivää tekee ihmeitä, jaksaa taas treenata uudella innolla! Soutuliikkeet ei vieläkään tunnu hyviltä alaselässä, joten niiden kanssa otin varovaisesti, mutta olihan toi ihan hyvää vammaisliikunnaksi. Ei auta valittaa. :D

Nonnii, kokonaisuutta kun ajattelee niin kääntyyhän tämä hyväksi päiväksi, mitä sitä turhaan ruikuttaakaan, kun ei se asioita miksikään muuta.

Kyykkyhyppyjä

Mulla oli eilen oikein tehokas päivä! ;) Kävin aamulla salilla treenaamassa jalkoja, tulin takaisin kotiin, söin, nukuin, söin...ja taas nukuin, ja sitten lähdinkin treenaamaan ja ohjaamaan vaparihommeleita Liikuntamyllyyn. On se ihme, ellei tällä koisimisella ja syömisellä palaudu ja kehity! Yöllä meillä ei meinannutkaan pystyä kunnolla nukkumaan, kun koirilla on kosiomenot päällä; Osmo on Maailman Rasittavin Koira - ei se taulapää suostu ymmärtämään, ettei Irikseltä saa kuin hammasta!

Liikuntamyllyssä oli vallan mukavaa harjoitella isommalla porukalla, siinä pystyy jokainen oppimaan toisiltaan ja katsomaan mallia muiden tekemisestä, joten ei mee lepotauotkaan hukkaan. Alkulämmöksi hyppyytin tyttöjä juoksuradan reunalla niin, että saatiin hiukan sykettä nousemaan, itekin ois tehnyt mieli pomppia, ja pompinkin, mutta sitten onneks yksi Fiksu muistutti mua selästä - ei saa hyppiä! Kiitos! ;) Kyllä lämpes, sitten mentiin patjalle heittämään kuperkeikkoja. Olipa hauska näky, kun kuusi (aikuista)tyttöä kieri rintarinnan etiäpäin ja taaksekin vielä lopuksi. :D Kärrynpyörien jälkeen koitettiin vielä voimaliikkeitä: punnerruksia, pressejä ja sen sellaista... Tulihan tuossa varmaan ihan riittävästi asiaa yhdelle kerralle, ens kerralla harjoitellaan sitten taas lisää.

Tsirp!

Onhan se nyt kumma, kun en voi ikinä uskoa mitään kerrasta, tai toisestakaan! Aina on yritettävä, että josko nyt kuitenkin vois tehdä miten mielii?! Niin kuin viimeiltana (sanat eilen ja tänään on jo ihan loppuunkulutettu, kiintiö täynnä!), vähän ahdisti kun en mennyt/päässyt - lääkärin määräyksestä - tekemään päivän toista punttitreeniä. Sivuhuomautuksena siis vielä lisättäköön, että kävin aamulla ennen lääkäriä vääntämässä pikaisesti hauis-ojentajatreenin Töölö Gymillä, kun se oli niin sopivasti siinä Mehiläisen kupeessa.

Joo! ...eli siis ahdisti, koirat piti ulkoilututtaa ja käydä kaupassa. Sain sitten loistoidean piristää itseäni semmoisilla yrttipippurikofeiiniburnereilla, jotka on ehkä saattanut aiheuttaa <- lue: ovat aina aiemminkin aiheuttaneet, mulle hirveen närästyksen...

Tyhmästä päästä sai taas kärsiä koko kroppa: valvoin närästyksessäni aamu viiteen, enkä edes pönttö tajunnut ottaa helpotukseksi närästyslääkkeitä, joita ois kyllä lääkekaapista löytynyt...sen sijaan söin pakkasesta pikkuisen vaniljajätskiä ja koska se on mukamas sellasenaan mautonta, niin lisäsin siihen päällisiksi vaahterasiirppia ja omena-kanelikaurahiutaleita...ja koska tuo olikin sitten jo tosi maukasta, niin söin vielä pikkaisen lisää! ;) Ja johan sitten nukutti, huimassa hiilaripöhnässä, en ees muista menikö närästys ohi, mutta nyt on ainaskin ihan hyvä olo!

Mikäs siinä, aamulenkki kulki tosi sukkelaan ja kepoisasti. Ilmakin on iiihana, toivottavasti jatkuu tuollaisena sunnuntaihin, kun oon sillon luvannut mennä ulkokoiranäyttelyyn kehätoimitsijaksi...ihan kuin tässä ei muutenkin olis tarpeeks touhua, mutta vaihtelu virkistää ja onhan se mukavaa kun ei lopu kivat harrastukset kesken!

PS. Selkä voi kai ihan hyvin. Yritän olla miettimättä sitä liikaa, enkä ole vielä uskaltanut testata että pistääkö tietyt liikkeet - ois ikävä pilata iloisissa merkeissä alkanut päivä! ...pakenen siis todellisuutta kunnes se taas hyppää vasten kasvoja! ;)

Piikki

Vähänkö siistii, ei satu selkään! Kävin taas tänään lääkärissä ja kipuilevaan nikamaväliin pistettiin pitkäkestoinen puudutus ja kortisonia. Ei kauheesti ois aamulla huvittanut lähteä koko hoitoon, kun pelkkä ajatus neulan pistämisestä selkänikamaan tuntui aika vastenmieliseltä ja meinasin vähän jänistää... Pelko on yleensä pahempaa kuin itse toimenpide, niin onneksi nytkin, hiukan välillä vihlas kun neulaa käänneltiin oikeaan paikkaan viipalekuvien avulla, mutta eihän tuo paha ollut.

Nyt pitäis viikonlopun yli ottaa ihan rauhallisesti, enkä sais rasittaa selkää kovilla treeneillä. Kyllä mä varmaan siihen pystyn, kun oikeen tosissani yritän! ;) Pakko oli vähän jo testata toimintoja, etteikö muka satu?! Pikkusen heitin jalkaa ja seisoin yhdellä jalalla, eikä muuten tullut semmoista pistävää kipua kuin aiemmin. Hitsi kun tää nyt tepsisi!!

Parin viikon sisällä pitäisi huomata, että auttaako kortisoni - eli tässä taasen odotellaan parempia aikoja sormet ja varpaat ristissä. Jännä huomata miten vähäkin toivonpilkahdus piristää mieltä, tuntuu meinaan aika vinkeeltä kun pystyy istumaan molemmilla pakaroilla ilman särkyä... Toivossa on hyvä elää...saas katsoa miltä tuntuu huomenna kun puudutus alkaa hälvetä! :D

Pömppö posettaa

Teemu sanoi mulle eilen illalla että: " Sä olet kyllä aika pullea tosta keskeltä..."! Aika rohkea kommentti! ;) Pikkusen meinas alkaa ahdistamaan, mutta sitten se yritti korjata möläytystään vertaamalla nykyolotilaa kisakuntoon...vai että pullea!? Eihän tuo kyllä ollut mitenkää pahalla sanottu, kulostaa melkein söpöltä, mutta oma pää alkaa aina temppuilemaan kun tuntuu, että pitäis olla ihan timmissä jatkuvasti. Onneks ei pidä, enkä edes tykkää kun luut kolisee kisakunnossa, istuessa sattuu takamukseen ja nukkuessa ei voi maata kyljellään kun polvet kolhii toisiansa... On se mukavaa kun on pikkusen fyllinkiä!

Sunnuntain lava-asentoharjoitukset oli taas tosi hyödylliset (pulleudesta huolimatta), ehkä minäkin joku päivä opin levittämään selkäni taka-asennossa! Ei uskois kuinka vaikeeta on vaan seistä sievästi neljään eri suuntaan... Lakaniemen Pasi, fitnessliiton päätuomari, ohjasi kärsivällisesti joka tyttöä erikseen oikeisiin poseerauksiin, kaikilla on ihan omat vahvuudet ja heikkoudet, joita voi korostaa ja piilottaa oikeilla asennoilla, eli kannattaa tosissaan harjoitella! Treenien jälkeen tuli mieleen, että siellä olisi voinut olla hyvä harjoitella myös hymyilyä ja lavasäteilyä samaan syssyyn, eihän tuo nyt niin vakava paikka ollut... Mulle on aina aikaisemmissa kisoissa sanottu, että jäin sinne takariviin huomaamattomaksi, koska en tuo itseäni riittävästi esille ja että olisi pitänyt esiintyä rohkeammin. Hymyäkin ois hyvä aina harjoitella seisomisen yhteydessä, muuten se herkästi unohtuu tositilanteessa kun jännittää.. Viime kisoissa kyllä hymyilytti välillä ihan liikaakin! :D Esiintymisen lisäksi seuraavan kerran vois treenata vaikka sitä koroissa kävelyäkin, sivukorvalla meinaan kuulin, että uusintaharjoituksia suunnitellaan, ja se ois tosi hieno juttu!

Tää pulla lähtee nyt jumppaamaan...

Hallelujaa!!

Lordi voitti sitten Euroviisut, hyvä Suomi! :)) Pikku paljastus aamulenkkibuustereistani; Lordin Would You Love a Monsterman? on soinut MP3:llani ainakin viimeiset kolme kisadiettiä, kestosuosikkini, en kyllästy siihen ollenkaan. Toimii todistetusti! ;)

Olisipa ollut kiva päivä, ellen ois näin niuho treenieni suhteen! Suunnitelman mukaan aamulla olisi ollut vaparitreeni ja illalla punttis, mutta, mutta...tälle päivälle oli myös ohjelmassa Osmon vienti koiranäyttelyyn ja vielä lisäksi tutun synttäripippalot.

Tuon kaiken sovittaminen yhdelle päivälle vaatii jo suunnitelmaa ja minuuttiaikataulua, enkä mä osaa vieläkään suhtautua aikataulutukseen - tai varsinkaan siinä pysymiseen - riittävän positiivisesti. Alkaa heti ahdistamaan ja kiukkuttamaan jos on pakko ehtiä moniin paikkoihin samana päivänä, yhdessä ehtimisessäkin on jo tekemistä! Ois voinut heti alkuunsa suunnitella tähän väliin lepopäivän...

Aamulla korvasin vaparitreenin ulkoilulla ja se on kai sitten ihan ok, tai ainakin melkein. En tykkää korvailla oikeita treenejä 'väärillä', välillä on pakko, mutta silti tulee huono omatunto. Tänäänkin mietin aamulla, että miks ihmeessä olen edes lähdössä sinne koiranäyttelyyn. Siksi, että elämässä on kyllä oltava muutakin kuin treenit!! Ja toisekseen koiranäyttelyissä on hauskaa, niin mulla kuin koirallakin... Iltatreeni meni plörinäksi ihan oman lähtösäätämiseni tähden, en vaan osannut mennä suorinta reittiä salille, vaan lähdin yrittämään kiertokautta jos vaikka pääsis nopeammin, no EI päässyt!

Tänään siis melkein treenasin kaksi kertaa, kävin hakemassa koiranäyttelystä kaksi punaista muovinauhanpätkää ja juhlin Riitan synttäreitä, mikä oli kyllä hurjan mukava päätös sekavalle päivälleni! ...onnea vielä sankarittarelle! :D Huomenna menen aamulla sekä illalla puntille ja päivällä on poseerausharjoitukset City Gymillä. Saapa taas selkä kyytiä, pitää muistaa ottaa rauhallisesti (muistutus itselleni...).

Niin ja meinas melkeen unohtua... nyt on viimein kuvat F.E.M. Campistä lisätty kuvagalleriaan ja kotisivun ulkonäköä on muutenkin vähän päivitetty!

Vikinää

Yritän miettiä että miten kirjoittaisin jotenkin positiivisesti, kun vähän kaikki kenkuttaa just nyt...sanotaan sit vaikka heti aluksi, että kyllä tää tästä ajallaan oikenee! Selkä vaan jatkaa oikuttelua, enkä voi treenata niin kun haluaisin. Kaikkee pitää pikkusen varoa, mä en voi: hyppiä, kyykätä, maastavetää, alataljasoutaa, heittää jalkaa, äärivenytellä...istua paikoillani pitkään, olen jopa oppinut istumaan vain toisella kankulla ihan huomaamattani. Äysk!

Nykissä meinasi mennä yksi päivä mönkään, kun selkä petti kesken parhaan shoppailurumban. Valitin jo aamulla sängystä noustessani Pirrelle, että oon ihan mutkalla ja tukossa. Silti lähdettiin reippaasti kävellen toiselle puolelle Manhattania Gold's Gymille treenaamaan - oltiin kerta niin päätetty! Treenin ja aamupalan jälkeen shoppailtiin pitkälle iltapäivään, otin välillä särkylääkettä kun selkää jomotti...ja sitten kun oltiin viimein lähdössä metrolla takaisin hotellille syömään, ni enpä voinutkaan enää astua oikealle jalalle, sattui pirskatisti. Pirre talutti mut taksiin ja hotellilta soitin Suomeen lääkärille ja kyselin neuvoja. Levolla ja kipulääkkeillä siitä selvisin onneksi jalkeille, mutta viimeistään silloin uskoin, että kyllä mua ihan oikeesti sattuu selkään, hiukka kesti...

On tää surkeeta kun ei voi pomppia riemusta, mutta kun tästä taas paranee, niin on kahta hauskempaa!!

F.E.M camp osa 2

Pidän tänään muut melut masussa ja kerron vaan leiristä vielä muutamalla sanalla...

Jollei joku ole vielä lukenut, niin HAUSKAA oli ja hyödyllistä! Meno oli aika erilaista kuin mihin täällä Suomessa on tottunut; kaikki kannustivat toisiaan ja olivat positiivisia, oli se sitten pinnallista tai epäaitoa, niin jäipä ainakin hyvä mieli! Sain reissulta juuri sen mitä halusinkin, uusia kokemuksia, tuttavuuksia, ideoita ja irtioton päivittäisistä rutiineistani, vaikka se kalliiksi tulikin niin kyllä kannatti!

Treenien ja poseerausten lisäksi campilla oli Kim Oddon pitämä ravintoluento (kuvassa), meikki- ja kuvausopastusta sekä kaiken kukkuraksi pääsimme ammattikuvaajan kuvattaviksi jok'ikinen vuorollamme! Kuvaustuokio oli lyhyt ja ytimekäs, 2 erilaista asua 7min/kpl, mutta Monica auttoi kutakin kuvattavaa asentojen kanssa ja piti tunnelman korkeella niin että ilmeet oli väkistenkin hyviä! ;) Pelkäsin vähän katsoa omia kuvia kotiin päästyäni, ajattelin että olen varmaan mahdoton pulla ja ilmeet on ihan typeriä - yllätyin iloisesti kun kuvat oli tosi onnistuneita! Makee matkamuisto!

Pisteeksi iin päälle leirillä tarjottiin aamiainen ja lounas joka päivä, vieläpä terveelliset sellaiset: aamulla oli kaurapuuroa, tuoreita hedelmiä, täysjyväleipää ja paistettuja munanvalkuaisia, lounaalla kanaa, riisiä, salaattia ja höyrytettyjä vihanneksia...itse ostin kaupasta lisäksi raejuustoa ja nautinto oli täydellinen! Kanan höysteeksi tarkoitettu teryaki-soossi oli muuten herkkua, hitsi kun en huomannut kysäistä merkkiä, sitä ois voinut tuoda kotiinkin! Lisäksi Pirrellä ja mulla oli hotellihuoneessa pieni jääkaappi, jonne kannoimme päivänpäätteeksi eväitä Gold'sin viereisestä kaupasta. Tuoreet mansikat oli melkein yhtä hyviä kuin kotona ja joka kaupassa oli mahdoton valikoima low carb-tuotteita - "muutaman" protskupatukan maistoinkin, kumma kun oli vähän maha kipeenä?! ;)

Matalahiilihydraattinen diettivillitys näkyi myös leirin ruokakulutuksessa, kana syötiin aina lopuun, mutta riisiin oli tuskin koskettu... Jos jotain jäi yli niin leiriläiset saivat kerätä ruokaa omiin kippoihinsa evääksi - höveli meininki! Mulle ei missään vaiheessa tullut sellainen olo, etten olisi saanut rahoilleni vastinetta, hyvä niin, koska lähtiessä hiukan mietitytti... tietoinen riskinotto ja pieni hullunrohkeus kannatti, eipä sitä muuta voi sanoa! :)

Sivut remontissa

Kotisivujani uudistetaan parhaillaan... ei kestä enää kauaa kun ne lähtevät pyörimään entistä ehompina! :) Kirjoittelen tänään lisää vähän myöhemmin ja laitan kuvia Monican leiriltä. Nyt on kuitenkin aamujumpan aika ja töihinkin pitäisi vielä ehtiä.

F.E.M Camp Osa 1

Mää oon ihan rikki! :)) On kuulkaas tosi tehokkaita noi Monican leirillä opitut uudet treenisysteemit; olkapäät on vinkeen tuntuiset vieläkin ja peffa ja jalat melkein käyttökelvottomat eilisen treenin jäljiltä!

Leirillä käytettiin kaikki aika tehokkaasti hyväksi, hyvä kun ehti välillä syömään...koko reissu oli kyllä semmoista viiletystä, etten varmaan kertaakaan saanut pureskeltua ruokaani kunnolla, vaan nieleskelin kanafilekimpaleita kuin mikäkin kärmes! ;) Vatsa tykkäs tyylistäni vähän kyttyrää, koska dietillä söin melkein pelkästään helposti sulavaa puuroa ja raejuustoa, vieläpä säännöllisin väliajoin ja sit yht'äkkiä koneeseen heitetäänkin kiinteää polttoainetta isoissa erissä ja milloin sattuu. No, kyllä masu nyt jo alkaa rauhoittua, kun kotona saa rauhassa mässyttää suunsa tyhjäksi... Painokin nousi melkein huomaamatta reissussa, kotona oisin stressannut turpoamistani peilin edessä, mutta nyt ahdistuminen on jo myöhäistä - onhan tämä pömppökin ihan suloinen jos positiivisesti ajattelee!! :D

Niin, siitä leiristä piti kertoa... Meitä osanottajia oli reilut parikymmentä ja porukka oli just sopivan kokoinen. Enemmän ois ollut mielestäni liikaa: tila ja aika ois loppunut auttamattomasti kesken, vaikka treenattiinkin kohtuu isolla Gold's Gymillä Greenwichissä, eikä muita asiakkaita ollut ruuhkaksi asti. Salitreenejä varten porukka jaettiin neljään ryhmään ja Monica näytti aluksi kaikille malliksi kulloisenkin treenin liikeet. Treeni jatettiin neljään osaan ja joka osiolla oli oma ohjaajansa, kaksi Gold'sin omaa traineria Toni ja Kelly, Kim Oddo ja Lynda Thoresen. Sitten ryhmät kiersivät treenipisteeltä toiselle ja Monica kiersi ryhmästä toiseen ja ohjasi minkä kerkesi. Ihmeen hyvin itse Tähdeltäkin sai neuvoja ja apua joka treenissä, hän ei kyllä lusmuillut nurkissa vaan osallistui koko ajan täysillä toimintaan.

Gold'silla harjoittelimme salitreenien lisäksi lavaesiintymistä kahtena päivänä, eka päivänä Monican ohjasti kaikkia oikeisiin asentoihin, kävelyyn ja säteilyyn, käveltiin esim. koroissa useampi kierros ringissä suuntaan jos toiseenkin. Toisena päivänä opettajana toimi NBC:n ja IFBB:n tuomari Mike Katz, hän myös kertoi arvostelun perusteista ja antoi halukkaille arvionsa itse kunkin vahvuuksista ja heikkouksista...se setä ois puhunut vaikka koko päivän putkeen, järjestäjien piti loppujen lopuksi vähän jopa toppuutella! ;) Lavatreeneistä sai hyviä neuvoja, itsevarmuutta ja motivaatiota, oli hienoa että kaikki tytöt ottivat rohkeasti osaa -kunnosta riippumatta kaikki tekivät parhaansa pienissä vaatteissa ja koroissa, eikä ketään katsottu kieroon. Lava-asennot oli melkeinpä samat kuin täällä kotona, lisäksi harjoiteltiin sivuasentoa kädet sivuilla rintaa kääntämättä ja sitten semmoista yksin esittäytymiskierrosta; käveltiin siis yksinään lavan keskelle, otettiin ekaks vapaa poseerausasento, sitten selkä, toinen kylki, vilkutus ja peppua keinautellen sievä kävely takaisin takariviin. Hui miten jännää!

Saa riittää tälle kerralle, kiva jos jaksoit lukea, etkä nukahtanut kesken kaiken...jatkoa seuraa! ;)

Nykii

Eilinen päivä kului aikamoisessa usvassa. Selvittelin matkan aikana kasaantuneita sotkuisia asioita ja koitin purkaa laukkuja, siellä ne lojuu vieläkin leväällään pitkin lattioita...sekä asiat, että laukut! ;) Onneksi koin iloisen yllätyksen reissusta paltessani - koti oli siivottu puti puhtaaksi, mullon ihana mies, kivaa kun ei tarvinnut stressata pyykeistä ja tiskeistä, vaan pääsi heti penkomaan tuliaisia kasseista...

Olihan tuota tavaraa tarttunut mukaan ihan kiitettävästi, kumma jos ei olisi: shoppailtiin tositarkoituksella neljä päivää New Yorkissa ja lisäksi FEM campilta kertyi mukavasti mainosromppeita protskutöniköistä teepaitoihin.
TULIASLISTA (lyhennetty versio):

• 4 paria kenkiä
• 3 farkut
• vino pino paitoja ja toppeja
• vitamiineja ja proteiinijauheita & -patukoita
  
• bikini ja vapariasukankaita
• strasseja edellisten koristeluun
• salikassi
• meikkipussi ja sinne täytteitä
• vyö
• shortseja

Voin olla tyytyväinen itseeni, kun sain mahdutettua tuomiset kolmeen "kantimeen"; pieneen vedettävään matkalaukkuun, reppuun ja olkakassiin. Kaiken kukkuraksi jaksoin vielä raahata kaiken paikallisbussilla kentältä kotiin ja ihan omin voimin yssikseni. REIPAS!

Shoppailuaika loppui auttamattomasti kesken, Nykiin jäi vielä vaikka miten paljon tavaraa! ;D Sain vielä viimetöikseni pelastettua JFK:n kentältä kutsuvasti kimmeltelevän vyön...Pirre naureskelikin minulle, etten olisi varmaan kuukausi takaperin uskonut tätä itsestäni!? No enpä!! Shopholismi on herkästi tarttuva tauti... ;) Että kiitos vaan Pirrelle hyvästä esimerkistä! Vaikken varmaan koskaan tule yltämään aivan hänen saavutustensa tasolle, niin yritys oli hyvä 8,5.

Sen verran suuri tuo kaupunki oli, että kaupoissa kiertely kävi rankasta liikunnasta. Käytiin vain yhtenä päivänä treenaamassa keskustan Gold's Gymillä...siks toiseks yhden päivän punttiskortilla sai jo ostettua sievän topin, jumppakerta ei ollut ihan ilmainen. Salilla ois saanut vietettyä useammankin päivän uusia ja erilaisia laitteita testaillen, joten parhaan hyödyn saadakseni ja aikaa säästääkseni treenasin kädet yksinkertaisesti vaan käsipainoilla ja taljassa. Välillä paikan meininki näytti siltä, että siellä oli enemmän Gold'sin personal trainereita kuin asiakkaita, aika harva siellä treenasi itsekseen. Ei siellä edes näkynyt supermiehiä, eikä power puff girlejä, ihan tavallista salikansaa vaan, höh, olin vähän pettynyt.. Salin alakerran mehubaari oli kyllä mainio, sieltä saa tilattua protskudrinkin, jonka maun ja koostumuksen saa melkeinpä itse päättää mielensä mukaan. Pyyhkeen sai salin puolesta lainaan treeniä ja suihkua varten erikseen. Kivoja bonuksia rahojen vastineeksi...

Kohta pääsen Mayorsille rääkkäämään hyvin levänneitä olkapäitäni. jee jee! Kertoilen leiristä sit kun kädet taas toimii pään kanssa samaa tahtia.

Kaikki kotona!?

Woah! Olipa huimaa kyytiä ja mahti reissu! :D Tuntuu tosi hassulta olla taas kotona, ei uskois, että olin vaan viikon pois...huomasin kuinka seitsemään päivään saa mahdutettua aika määrän actionia jos vaan ite haluaa - ihan kuin ois ollut pidempäänkin liesussa. Mutta on kyllä ihanaa päästä löhöämään tänne omalle soffalle! Mulla on viime aikojen härdellistä pää niin pyörällä, että tarviin hiukan aikaa sulatella tätä kaikkea. ;)

Nyt on parasta ottaa pikku tirsat, kun ajatukset on ihan umpisolmussa. Jatkan kunhan hieman selkiinnyn tai edes vähäsen tokenen...

Pikainen

Nelja minsaa nettiaikaa jaljella... Monican leirilla oli tosi tosi hauskaa ja opitiin paljon uusia treenikikkoja!! Kylla kannatti lahtea talle reissulle, ihan mahtis kokemus ja irtiotto arjesta tekee hyvaa nain kisojen jalkeen...

Viimeinen kuulutus lennolle...

Pako arjesta

Hiukka hoppu on ollut taas tänään! Aamu alkoi ihanan rennosti kun pääsin Raijalle hierontaan, päivällä oli pari tapaamista ja lisäksi kävin Uncle Samin kaupalla vielä kuvauksissa - sinne oli tullut taas paljon uusia upeita ja iloisen värisiä treenivaatteita, käykää ihmeessä tsekkaamassa.

Huomenna ois tarkoitus sitten viimein lähteä kohti New Yorkia ja Monica Brantin treenileiriä... oon ihan innoissani, mutta kaikki pakkaamiset on vielä vähän rempallaan, joten mun lienee nyt vaan parasta ryhtyä tekemään lähtövalmisteluja. Koitan kirjoitella väliaikatietoja reissunpäältä parhaimpani mukaan, mutta saattaapi meillä tytöillä hyörinä olla niin hurjaa, että saadaan olla iloisia jos keritään ajoissa edes paluulennolle... ;)

Back to basics

Kun en uutenavuonna tehnyt mitään lupauksia, niin nyt on jo korkea aika, eli tässä tulee mun vappulupaus: Annan kropalleni aikaa palautua kisoista ja hellin itseäni terveellisellä ruualla, kunnon levolla ja kohtuullisella liikunnalla.

Söin viimeviikolla enimmäkseen ihan siististi, mutta muut osa-alueet jäi hiukan heikoille kantimille. Perjantain 'kevätjuhla' oli selvästikin liikaa väsähtäneelle kropalle - koko viikonlopun oli heikko olo, lihakset kramppaili ja vatsassa möyri. Yök! Huonovointisuus on alimmasta alakerrasta ja itse aiheutettu sellainen vielä syvemmältä!

Toimintasuunnitelma:

1. Kevyttä ulkoilua turpeuden karkoittamiseksi, Osmokin on onnessaan kävelylenkeistä!
2. Säännöllistän ruoka-ajat, kun verensokeri pysyy tasaisena niin ei tuu turhia makeanhimoja...
3. Juon paljon.
4. Syön aamulla vitamiinini ja treenin päälle palautusjuoman.
   
5. Käyn hieronnassa ennen reissuun lähtöä, koska rääkätyt lihakset tarvii huoltoa.
6. Nukun minimissään 7h yöunia.
7. Rahoitun ja lakkaan sinkoilemasta päättömästi paikasta toiseen: asiat tärkeysjärjestykseen!
8. Salilla treenaan tehokkaasti, enkä kuluta aikaa hölöttämiseen.

Eiköhän nuo jo helpota oloa jo kummasti! Kiitos pikkuselle- ja isommalle T:lle ajatuksia ravistavasta eilisillasta! :)