Räyh!

Kiukuttaa ihan kaikki, muttei mikään erityisesti. On hirveen raskasta kurtistella kulmia ilman hyvää syytä, nyt pitäis vaan reipastua ja lopettaa tää mökötys. Tän aamun lenkillä sain pikkuisen purkaa paineita, kun jotkun tollot meinas päästää vapaana olevat moppensa moikkaamaan hampaat irvessä murisevaa Osmoa... Ihmiset on välillä niiin ajattelemattomia! Kerroin ajatukseni niille parilla valitulla sanalla ja kantavalla äänellä, ens kerralla osaavat kyllä jo varoa ;)

Aamulenkki oli kaikkineen tosi tehokas, pieni adrenaliiniryöppy vauhditti kummasti. Mulla oli taas pitkästä aikaa sykemittarikin päällä ja sen avulla tahti pysyi tiukkana koko matkan. Alamäissä koikkelehdin mitä erikoisemmilla loikkatyyleillä, että sain sykkeen pysymään yli 120 lyöntiä minuutissa. Työmatkalla otin vielä parin kilometrin lisälenkin kun en jaksanut odotella bussia kylmässä viimassa. Illalla on pitkästä aikaa hieronnan vuoro, ihanaa kun pääsee rentoutumaan, josko veri kiertäis sen jälkeen taas päähänkin saakka..