Niitä näitä

Ihana perjantaiaamu :) Heräsin aikaisin, enkä sängystä noustessani astunut yhteenkään lätäkköön, enkä kakkakasaan. Sain valmistautua rauhassa töihinlähtöön, ehdin bussiin, metroon ja töihin.

Tänä aamuna en tehnyt aamulenkkiä tyhjään mahaan vaan söin sinne ison puuron. Ei meinannut puuro mennä yksin mahaan, vaan olisi kaivannut lenkkiä kaverikseen. Upposi kuitenkin kun pisti uppoamaan. Pienikin aamu-urheilu saa nälän kurnimaan niin että kaurapuurokin maistuu mannalta - vinkiksi niille, joilla on ongelmia aamupalan syönnissä.

Tein eilen ekan rintatreenin leikkauksen jälkeen, vinopenkkipakkalaite ja peck deck sujuivat ihan hyvin, kunhan autoin aina ekaks vasemman käden aloitusasentoon, koska pohjalta asti vasen puoli ei vielä anna periksi työntää painoja ylös. Tasapenkki tangolla ei tunnu hyvältä, joten jätän sen vielä hautumaan. Treenin päälle vatsoja roikkuen ja 20 minuuttia kävelymattoa.

Haettiin sportnutritionilta lasti lisäravinteita dietin aloitusta silmälläpitäen ja otin eilen uusista purnukoista innostuneena aikamoisen aminohappopommin (arginiini, glutamiini, BCAA) hiukan ennen nukkumaanmenoa. Kävin iltasella myös saunomassa ja toi sauna-aminokombo pisti pumpun hakkaamaan ja hikoilutti ihan hulluna. Jouduin sitten hetken odottelemaan unta, kun tuli lievä duracellolo! Yleensä otan aminohapot pitkin päivää - aamulla, ennen treeniä ja iltaruuan jälkeen - enkä oo aiemmin huomannut kummempaa vaikutusta, mutta noin, lähes tyhjään mahaan otettuna ja unen rajoilla huomas niiden tehon aika selkeästi. Kandee varmaan hiukan aikaistaa aminoateriaa tulevaisuudessa...

Aikas sekavaa sepustusta, mutta menkööt!

Vimma

Tämän viikon liikunnat:
MA: aamulenkki 45min, illalla sali selkä, aerobista 20min + koirakoulu
TI: aamulla loikat ulkona + kävely yht. 45min, illalla sali olkapää/ojentaja
KE: sali selkä/hauis/vatsat
TO: aamulenkki 45min, illalla rinta/vatsat/aerobinen 25min
suunnitelmaa viikonlopulle...
PE: sali kädet/olkapäät
LA: loikka ja aerobinen
SU: vaparitreeniä

Tänään oli jätettävä vaparitreeni järkisyistä väliin, kun alaselkä on taas ollut pikkuisen vaivainen, pitää suosiolla hiukan lepuuttaa sitä, ennen kuin oon vuodepotilaana. Alan ehkä pikkuhiljaa oppimaan... ;) Muuten viikko on mennyt mainiosti, olkapää tuntuu hyvältä ja tunnelma on korkeella!

Meille muutti viikko sitten tämmöinen pikkuriiviö, jonka touhuja seuratessa ei vaan voi olla pahalla tuulella, on se niin hassu - repii sohvaa ja kukkia, pissii lattialle jne. Huvinsa kullakin!
Pakkotoiston Mikelle kiitos koirakuvauksista! :)

Termostaatti täysillä

Kiirettä pitää ja päivät meinaa venyä ympäripyöreiksi, mutta kyllä nyt jaksaa kun on kevät ja aurinko paistaa! Eilen kävin treenailemassa selkää ja loppuaerobisen suoritin koirakoulussa, tulee hirviä hiki kun riehuu puolituntia itsensä kokoisen voimakkaan koiran kanssa. Huh! Huh!

Tänä aamuna tein reippaan mäki/loikkatreenin kirpsakassa ulkoilmassa ja töiden jälkeen on vielä olkajumppa odottamassa.

• Askelkyykkyjä jyrkkään ylämäkeen 3x40
• Pikasteppaukset korokkeelle 3x20s
• Kyykkyhypyt korokkeelta 3x5

Aamusessioon meni aikaa varmaan 45 minuuttia, joista maksimissaan 20min. itse treeniin. Hikoilin taas kuin pieni porsas, sain vaihtaa paidan suihkun jälkeen kaksi kertaa ennen kuin pääsin lähtemään raikkaana töihin. Meinas tulla kiire, mutten onneks myöhästynyt - jälkihiki ois ollut kurja selitys.

Olen puhdistanut ruokavalion ja lisännyt pikkuhiljaa treenimääriä kisadiettiä odotellessani, on sitten paljon mukavampi aloittaa kisoihin valmistautuminen, kun ei ole ihan rapakunnossa. On kyllä helpottavaa huomata, että aineenvaihdunta pelaa kun syö hyvin ja liikkuu riittävästi, viikossa jo huomaa, ettei farkut kiristä enää reisistä ihan niin kovasti. Voi tietty olla, että ylimääräisten nesteiden lähtö ihonalaiskudoksistani johtuukin pelkästään ilmaston lämpiämisestä, mutta saanen epäillä - haluan ottaa soukistumisesta edes pikkuisen kredittiä itselleni. ;)

Kärsivällisyyttä...

Jumppapäivityksiä:
Sunnuntaiaamuna yhdistetty äänestysretki ja lenkkeily Tiinan kanssa. Meidän kierrosaika paranee nyt siihen tahtiin, että kohta pitää lisätä uusi kiekura lenkkiin. Suoriuduttiin normaalisti tunnin mittaisesta reitistä melkein varttia nopeammin! Iltapäivällä tein salilla hauis-ojentajatreenin sekä kaikenmoista kuntoutusta ja vahvistusta olkapäälle. Lopuksi jäin vielä avustamaan ja pitämään seuraa Päiville ja ihan huomaamattani sain siinä samalla tunnin verran aerobista aikaiseksi.

Eilen oli vuorossa selkätreeni GB:llä.

• Alatalja 4x20 30kg
• Vipuvarsiylätalja 3x20 30kg
• Kulmasoutu tangolla 3x20
• Ylätaljahiihto köydellä 3x15 25kg
• Selänojennukset 3x25
• Ylävartalokierrot kepillä 5min + kuntoutushilavitkuttelua op:lle

Treeni meni mitenkuten, tuntuma on hukassa ja voi kuulemma kestää kuukausia, ennen kuin se leikkauksen jälkeen palautuu normaaliksi. Pitää olla kuitenkin tyytyväinen, kun saa edes jotain aikaiseksi, ei se palautuminen ihan itsestään tapahdu, vaan on kai sen eteen töitäkin tehtävä.

Tänään nokka taas vuotaa, joten on parasta himmailla ja levätä. Heräsin anivarhain ja meinasin siitä intoutuneena lähteä samantien aamulenkille. Tajusin onnekseni tunnustella oloani toiseenkin kertaan, eikä se ollutkaan aivan lenkkeilykelpoinen. Väsytti sittenkin, herääminen ei tarkoittanutkaan pirteyttä, vaan johtui tosiasiassa koiran vikinästä, tukkoisesta nenästä ja päänsärystä. Päästin koiran ulos, otin buranaa ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Kevennettyä ohjelmaa pitänee noudattaa vielä tovi. Äh!

Herätys

Alkaahan tämä elo jo helpottamaan kun otin perjantain ja lauantain täysin levon kannalta. Välillä kannattaa leputtaa oikein kunnolla jos olotila sitä vaatii, vaikka se vaikealta tuntuukin. Väsymys ei ole aina vain merkki laiskuudesta, vaan kehon varoitus sairaudesta...yritän nyt viimen takoa tuon tiedon tyhmään päähäni!

Joskus on vaan niin hankalaa erottaa oikeaa väsymystä laiskuudesta ja monesti sitä painaa väsähtäneenä vielä entistä kovempaa välttääkseen laiskottelun ja varsinkin sitä seuraavan morkkiksen. Noh, täytyy kyllä myöntää, että viimeviikkojen flussaoireet ja uupumus olivat aika selviä merkkejä siitä, ettei alavireeni johtunut pelkästään laiskuudesta, mutta pääkön on vaikea antaa periksi edes itsellensä.

Heräsin karuun todellisuuteen ja levon tarpeeseni vasta kun minun piti kirjoittaa kevennettyjä treeniohjeita pitkästä flunssaputkesta toipuvalle asiakkaalleni. On se kumma, että muille pystyy kyllä antamaan järkeviä neuvoja, mutta niiden soveltaminen itseensä on syystä tai toisesta todella hankalaa.

Sama "ongelma" koskee myös omaa kisadiettiäni; vaikka olen diettirulijanssin jo muutaman kerran läpikäynyt ja periaatteessa tiedän miten homma menee, niin olisin aivan pulassa, ellen saisi valmentajalta apua ja tukea dietin suunnitelussa (kiitos Aki!). Sitä on jotenkin sokea omille jutuilleen, diettimielessä ajaisin itseni varmaankin kuukaudessa nälkäkuoleman partaalle ja kidutuskalorille, kun tuloksia ei syntyisi omasta mielestäni riittävän nopeasti - dietti kaatuisi omaan mahdottomuuteensa alta aikayksikön!

Jatkuvasti tässä oppii uutta itsestään ja samalla huomaa, miten vähän lopultakaan mistään mitään ymmärtää... Onneksi ei tarvitse kuitenkaan yksinään räpistellä: "Ne asiat, joita emme halua nähdä itsessämme, näemme helposti toisissa, ne tarpeet ja tunteet, jotka ovat itsellemme kiellettyjä tai uhkaavia, näemme toisissa tai puhutamme toisten kautta."

Korvikkeita

Väkisin meinaa nyt vaan väsyttää, eikä flunssa tahdo hellittää sitten millään, koko viime viikon oli ihan lässähtänyt olo. Oon yrittänyt ottaa rauhallisesti treenien suhteen, muutamat punttiskäynnit menee melkeinpä olkapääkuntoutuksen piikkiin.

Pian alkaa ahdistamaan tämä liikkumattomuus, toivottavasti mä jo ens viikoksi tokenen tai muuten pitää mennä vaatimaan lääkäriltä jotain korvaushoitoa...

Liikunta aiheuttaa riippuvuutta

Liikunta voi joillakin ihmisillä aiheuttaa riippuvuutta samalla tavalla kuin huumeet, alkoholi tai tupakka, kertoo amerikkalaistutkimus. Wisconsin-Madison yliopiston tutkijat ovat vakuuttuneita, että liikunnan jättäminen väliin aiheuttaa muutoksia hermostollisessa toiminnassa.

Tutkimus tehtiin niin sanotuilla maratonhiirillä. Nimi tulee siitä, että nämä hiiret pitävät erityisen paljon juoksupyörässä juoksemisesta. Kun juoksupyörät vietiin pois, tutkijat huomasivat, että tietyt aivojen osat aktivoituivat näillä hiirillä erityisen paljon liikkumattomuuden aikana samalla tavalla kuin huumeiden, tupakan tai alkoholin käytön estämisen jälkeen tapahtuu ihmisellä. Tutkijat huomasivat myös, että mitä innokkaampi hiiri oli juoksemaan sitä enemmän aivoissa tapahtui hermostollisia muutoksia juoksupyörän poisviemisen jälkeen.

Kirjoittaja: Anne Valta / Coronaria Oy
Lähde : The Guardian

Vanukas

Olipas tosi keväinen viikonloppu - vesisadetta, loskaa, kuraa, sumua, auringonpaistetta ja jatkuvaa lintujen tsirputusta pensasaidoissa... Tänä aamuna heräsin valoisuuteen jo ennen herätyskellon pirinää, jostain syystä mua kuitenkin vaan väsyttää! Kunto ei ole nyt ihan kohdillaan, en oo kunnolla kipee, mutten tervekkään.

Lauantaina pistäydyin GB-gymillä pidetyllä kilpailuun valmistavalla leirillä ja seurasin sivusta lava-asento ja kävelyharjoituksia. Moni leirille osallistunut on valmistautumassa kevään Force Fitness Classiciin ja kisaleikin line-upissa näkyikin jo muutamia hyväkuntoisia kilpailijattaria. Pääkoitokseen on kuitenkin vielä sen verran aikaa, että lähes kaikilla on mahdollisuus päästä mainioon kondikseen, joten en ala tässä sen enempää spekuloimaan, vaan jätän palkintojen jaon kisapäivälle ja tuomareille.

Sain leirillä hirveen päänsäryn ja jouduin lähtemään kesken kaiken kotiin lepäämään. Kiitos Annalle niska-hartiahieronnasta! :) Hedari helpotti sen verran illaksi, että päätin lähteä Jennin mukana tekemään kevyen loikkatreenin Liikuntamyllyyn.

Loikkimisen seurauksena mun jalat ei meinannut jaksaa kuljettaa mua eteenpäin sunnuntaiaamun lenkillä, ois tehnyt mieli hypätä Tiinan työntämiin lastenrattaisiin jo ennen puolimatkaa, sinnittelin kuitenkin koko tunnin lenkin loppuun saakka. Kotiin päästyäni palkitsin itseni puurolla ja pitkillä päiväunilla ja herättyäni herkuttelin terveellisesti mansikoilla ja itse tehdyllä vaniljavanukkaalla:

2dl rasvatonta maitoa

1dl vettä

1-2rkl perunajauhoja

20g Optimum 100% Whey Protein (vanilja)

Kiehauta maito. Suurusta perunajauhovesi-seoksella, anna jäähtyä ja sekoita joukkoon proteiinijauhe. Slurps! Maistuu mantsikoiden tai vaikkas uunionppujen kera!

Kiikunkaakun

Kiva päästä taas arkeen kiinni pitkän sairasloman jälkeen, mun on niin paljon helpompaa elää ja olla kun päivissä on selkeä työajan määräämä rytmi!

Saan paljon enemmän aikaiseksi nyt kun mulla ei ole mahdollisuutta käyttää koko päivää ihan oman mieleni mukaan - mun mielen mukaan mennessähän se mieli muuttuu vähän väliä, aikataulut venyy ja paukkuu, eikä mistään tuu mitään valmista...tai tulee kyllä, mutta ei ihan silleen helposti ja yksinkertaisesti kädenkäänteessä.

Flunssa on jo melkein ohi, nenä on vielä vähän tukkoinen, mutta en anna sen haitata. Kävin maanantaina salilla tekemässä käsitreenin ja olkapään kuntoutushässäkät. Viiden viikon tauon jälkeen tuli kyllä lihakset makeasti kipeäksi pienilläkin painoilla ja on yllättävän motivoivaa treenata, vaikka ylävartalo on vasemmalta puolelta jotenkin tunnoton ja osa liikkeistä on vielä tehtävä "kuivaharjoitteluna" ilman painoja.

Ennen leikkausta pystyin kyllä tekeen melkein mitä vaan, jos jätin kivun huomioimatta, nyt oon paljon "rajoittuneempi", mutta erona on se, että särky on pois ja toipumisen myötä on toivoa paremmasta. Pystyn taas pitkästä aikaa nukkumaankin ihan miten päin tykkään! Kyllä tämä tästä sutviintuu ja olenpahan joutunut oppimaan, etten olekaan ihan täysin iskunkestävä ja särkymätön. Vois liimata aina treenien ajaksi otsaansa lapun, jossa lukee:

KÄSITELTÄVÄ VAROEN

sisältää särkyviä osia

...ihan vaan muistutukseksi itselleen!

Sniff

Kaamee flunssa iski ihan ilman varotusta ja nyt on aikas hyvästi veto vex. Olkapääleikkauksen jälkeinen pikku särky on ihan lastenleikkiä kunnon räkätaudin rinnalla! Hetken jaksaa istuskella ja surffata vaikka netissä aina kun ottaa kunnon lastin flunssalääkkeitä ja vitamiineja, mutta muuten vaan viluttaa, hiostuttaa tai nukuttaa... Niistäminen käy hermoille, kun nenä on punaiseksi rohtunut jo parin päivän sairastelun jälkeen, suuta kuivaa, eikä ruoka maistu miltään, valivalivali!

Tiistaina kävin leikkauksen jälkitarkastuksessa ja lääkäri antoi mukavaa palautetta: olkapää on parantunut hienosti, niin kun tässä ajassa (kuukausi leikkauksesta) kuuluukin, liikeradat on kohdallaan ja arvet ihan nätit. Sain treeniluvan! Tietysti pitää aloittaa tosi tosi rauhallisesti ja kevyillä painoilla pikkuhiljaa, mutta pääsenpä kuitenkin taas yläkroppajumppien kimppuun - kunhan nyt tämä tauti ekaks kunnolla hellittää.

Jatkan taas juttua kunhan saan lisää jutunjuurta...